Simon - Pietari - oli synnynnäinen tulisielu ja räiskyvä persoona jo silloin kun hän köyhänä kalastajana Galilean järvellä yritti elantoaan hankkia. Samanlainen luonne kuin toisessa venekunnassa kalastavalla isä "ukkosenjylinällä", joka nimi merkinnee sitä, että Galilean järven rannat raikuivat kun isä "ukkosenjylinä" poikineen oli kalassa; ja kun kaikki ei mennyt oikein hyvin. Siellä kuulivat kunniansa niin keisarit kuin muutkin satraapit ja valtaherrat ynnä koko maailmankaikkeus. Samoin oli siis Simonin laita; ja nyt kun Jeesus tarvitsi seuraajikseen todella rohkeita ja mitään pelkäämättömiä tulisieluja, niin nämä Galilean kalastajat olivat mitä parhainta ainesta. Toisaalta näillä köyhillä ja koulunkäymättömillä kalastajilla ei ollut mitään menetettävänä. Ei yhteiskunnallista asemaa, ei ihmisten mielisuosiota tai maallista mammonaa, joten Simonin ja kumppaneiden oli helppo vastata myöntävästi Jeesuksen kutsuun tulla hänen seuraajakseen. Samalla valintaan vaikutti monet yhteiskunnalliset vaikeudet. Elämä Rooman verisen ikeen alla sekä silloinen kirkollinen tilanne, joka ei ollut lähelläkään sitä, miten olisi pitänyt olla. Niinpä Simon ja kumppanit päättivät lähteä Jeesuksen avuksi panemaan asioita oikeaan järjestykseen, vaikka toisaalta tiesivät senkin, että henkensä kaupalla tässä ollaan reissuun lähdössä.

Kolme ja puoli vuotta Jeesuksen, Pietarin ja kumppaneiden tie kulki voitosta voittoon. Tänä aikana Pietari näki lukemattomat ihmeet ja tunnusteot, jotka todistivat, että tässä on enemmän kuin ihminen, tässä on Jumalan kirkkauden ja valtasuuruuden ilmentymä - taivasten valtakunta - joka oli tullut ihmisten keskelle. Jo ensimmäisestä ihmeestä, turhaan kalastetun jälkeen saadusta mahtavasta kalansaaliista, Pietari ymmärsi, että asialla oli itse Messias, Israelin lohdutus, jonka Pyhät Kirjoitukset olivat luvanneet; ja jota kansa oli kauan kaivannut. Näiden vuosien aikana Pietari oli nähnyt lukemattomien spitalisten puhdistuvan, sokeiden saavan näkönsä, monien rampojen ja halvattujen parantumisen ja jopa kuolleen Lasaruksen tulevan haudastaan Jeesuksen kutsuhuudon kuultuaan. Ennen kaikkea Pietarin mieltä nostatti Jeesuksen lupaukset uudesta Israelin valtakunnasta, jossa Pietari tulisi istumaan yhdellä valtaistuimista ja tuomitsemaan yhtä Israelin sukukuntaa ja sen Pietari jo nyt suuntaili, että silloin pannaan asiat järjestykseen. Näin siis aina siihen asti kunnes tuli Getsemanen yö ja Pietarin henkinen konkurssi.

Vielä siinä vaiheessa kun petturi-Juudaksen opastamat ylipappien lähettiläät tulivat Getsemanen täydenkuun valaisemaan puutarhaan, Pietari oli täynnä tulta ja tappuraa, varma voitostaan ja miekka kädessä valmiina taistelemaan Jeesuksen rinnalla vääryyden valtaa vastaan. Pietarin pasmat menivät kuitenkin sekaisin siinä vaiheessa kun Jeesus käski Pietarin panna miekkansa tuppeen ja paransi ylipapin palvelijan irronneen korvan. Ja vielä enemmän Pietarin maailmankuvat oikeuskäsitteet romahtivat temppelin esipihalla aamuyön tunteina nuotiolla istuessa.

Pietari oli yli kolme vuotta luottanut siihen, että Israelin kansalle oli koittanut uusi aamunkoitto korkeudesta; ja että Jeesus oli se messiaskuningas, jonka Raamattu oli luvannut; ja joka vapauttaisi Israelin Rooman ikeen alta parannukseen ja uuteen kukoistukseen aivan kuten oli tapahtunut Esran ja Nehemian päivinä. Nyt se seikka, että Jeesus oli vastarintaa tekemättä antautunut, romutti Pietarin aiemmat käsitykset täysin. Miksi Jeesus ei käyttänyt sitä valtasuuruutta, jota hän oli vuosia käyttänyt ja vapautunut vangitsijoistaan? Missä on Raamatun lupaukset Israelin vapautuksesta ja uudesta kukoistuksesta? Missä on Jeesuksen lupauksen Pietarille tulevasta valtaistuimesta jos Jeesus nyt tuomitaan ja tapetaan? Siinä nuotiolla istuessaan Pietari ymmärsi senkin, että jos nyt Jeesus tapetaan, niin myös hänellä tulee olemaan piilopaikoista uupelo. "NÄINKÖ TÄSSÄ NYT KÄVI? Ja Pietari kiroo raskaasti.

Sinä yönä Pietari kielsi kolme kertaa tuntevansa Jeesuksen, mutta kertaakaan Pietari ei valehdellut. "Minä en tunne sitä miestä", oli totuus Pietarin suusta. Pietari oli tuntenut voimallisen Jeesuksen, mutta ei sitä avuttomuuteen alistunutta Jeesusta, jollainen hän nyt oli. Jossain lauloi kukko ja pian tämän jälkeen Pietarin ohi kuljetettiin verille piesty ja piikkikruunuin kruunattu Jeesus ja tässä yhteydessä Jeesuksen ja Pietarin sanattomat, mutta paljonpuhuvat katseet kohtaavat ja Pietari menee yksinäisyyteen ja itkee katkerasti.

Evankeliumi Johanneksen mukaan 21. luku

1. Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:
2. Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.
3. Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan." He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi." Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.

4. Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
5. Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole."
6. Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte." He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
7. Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra." Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.
8. Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.
9. Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.
10. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte."
11. Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnäsuuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.
12. Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään." Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra.

13. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
14. Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.

15. Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani."
16. Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani."
17. Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.
18. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."
19. Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua."

Pietarin henkisestä konkurssista oli kulunut muutamia aikoja ja Pietarin elämä oli yhtä kysymysmerkkiä. "Mitä nyt?" Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema olivat romuttaneet toiveet Israelin vapautuksesta ja toiveet Pietarille tulevasta valtaistuimesta ja tuomiovallasta. Vaikka haaksirikko oli ollut täydellinen, tuntui katkeralta palata entisen ammattiin ja entisten kalastajatoverien keskuuteen. Tämän lisäksi Pietarin mieliä hämmensi se, että huhuttiin Jeesuksen nousseen kuolleista, ja että monet olivat nähneet hänet elossa. Nyt kun odottavan aika on pitkä, Pietari päättää lähteä kalaan, Samoille turhille apajille, joista hän oli "ukkosenjylinänpoikien" ja Andreaan kanssa lähtenyt yli kolme vuotta sitten maailmaa parantamaan. Ja niinkuin aiemminkin, pojat tekevät yön turhaa työtä saamatta sintin sinttiä, kunnes aamun valjetessa rannalla seisoo mies nuotioineen. Kun sitten ilmenee, että tämä varhainen tulistelija on mestari, syttyy Pietarin sielussa uusi tuli ja samantien hän hyppää järveen ja ui rantaan.

Sinä aamuna ja sillä hiilivalkealla Pietarille kirkastuu monta uutta asiaa. Ensinnäkään uuden Israelin tulemisessa ei ole kysymys maallisesta Israelista, vaan hengellisestä Jumalan kansasta, jonka jäseninä ovat kaikki vanhurskaudessa vaeltavat ihmiset riippumatta ihonväristä, kielestä tai kansanheimosta. Ikään ja sukupuoleen katsomatta. Toiseksi Jeesuksen Pietarille antama lupaus, jonka mukaan "tälle kalliolle" perustetaan Jumalan maanpäällinen valtakunta, eli universaalinen seurakunta - ecclesia - on edelleen voimassa, ja että Pietarin tehtävänä on vaalia ja ruokkia Jumalan Taivaallista lammastarhaa, eli Jumalan lapsia kaikkialla maailmassa. "Ruoki minun lampaitani". Kaikkein eniten Pietaria lohduttaa kuitenkin se, että temppelin esipihalla tapahtunut Pietarin romahtaminen ei ollutkaan kaiken loppu vaan täysin uuden tulemisen alkua; ja ennen kaikkea se, että Jeesus oli antanut temppelin esipihan tapahtumat hänelle anteeksi. Ja taas kerran Pietari ja kumppanit jättävä venheensä ja verkkonsa ja lähtevät astumaan mestarinsa askelissa uusin eväin.

Kului muutamia viikkoja ja oli juhlat Jerusalemissa ja juhlille oli kokoontunut väkeä kaikista silloisen Välimeren alueen maista, valtaosaltaan niitä, jotka olivat joutuneet lähtemään omasta maastaan ja halusivat tulla juhlille muistamaan Israelin suuruuden aikoja ja kohtaamaan Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Näillä juhlilla oli myös Pietari kumppaneineen ja kaveruksille tästä juhlasta muodostui ainutlaatuinen tapahtuma, joka tulisi mullistamaan koko maailman ja luomaan kansakuntien ja koko ihmiskunnan historiaan omat voimakkaat piirtonsa.

Ennen poislähtöään Jeesus oli luvannut, että apostolit puetaan voimalla korkeudesta; ja että tämä voima olisi apostolien toiminnan menestyksen tae. "Ilman minua te ette mitään voi". Eli että. Se Jumalan voima, jolla Jeesus teki ihmeet ja tunnusteot, tulisi olemaan myös apostolien ja kaikkien todellisten jumalan palvelijoiden voimana; ja että he tulisivat tekemään samoja tekoja, jopa suurempiakin, kuin hän oli tehnyt. Nyt näillä juhlilla kävi outo humaus, kuin väkevä tuulispää, ja kuin tuliset kielet, ja Galilean oppimattomat kalastajat puhkesivat puhumaan sellaisia kieliä, joita he eivät ennestään osanneet, ja joille kielille oli myös kuulijat ja ymmärtäjät kansan seassa.

Tästä humauksesta ja näistä tulisista kielistä alkoi Pietarin ja muiden apostolien toiminnan aika. Sairaat parannettiin, jopa kuolleet herätettiin ja tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja apostolien toiminnan kautta. Mutta taas kerran. Aivan kuin Jeesuksen toiminnassa, niin nytkin ylipapit, kirjanoppineet, fariseukset ynnä muu korkeakirkollinen väki kihisi kiukusta ja halusi apostolit tappamalla lopullisesti vaientaa "Nasaretilaisen eksytyksen". Koskapa edes Jeesuksen ristiinnaulitseminen ei pystynyt tätä villitystä vaientamaan. Niinpä apostoleita pantiin vankilaan, uhkailtiin ja piestiin, mutta näiden vainotoimien edessä apostolit eivät alistuneet, niin kuin ei alistunut heidän mestarinsa edes ristinpuulla. Apostolit tiesivät kenen asialla he olivat ja enemmän tuli kuunnella heidän taivaallista ylipäällikköä luin ihmistä. Varsinkin, kun heidän mestarinsa oli nimennyt nämä ihmiset kyykäärmeen sikiöiksi.

Apostolien teot 3. luku

1. Ja Pietari ja Johannes menivät pyhäkköön yhdeksännellä hetkellä, rukoushetkellä.
2. Silloin kannettiin esille miestä, joka oli ollut rampa hamasta äitinsä kohdusta ja jonka he joka päivä panivat pyhäkön niin kutsutun Kauniin portin pieleen anomaan almua pyhäkköön meneviltä.
3. Nähdessään Pietarin ja Johanneksen, kun he olivat menossa pyhäkköön, hän pyysi heiltä almua.
4. Niin Pietari ja Johannes katsoivat häneen kiinteästi, ja Pietari sanoi: "Katso meihin."
5. Ja hän tarkkasi heitä odottaen heiltä jotakin saavansa.
6. Niin Pietari sanoi: "Hopeaa ja kultaa ei minulla ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan: Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä, nouse ja käy."
7. Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat,
8. ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa.
9. Ja kaikki kansa näki hänen kävelevän ja ylistävän Jumalaa;
10. ja he tunsivat hänet siksi, joka almuja saadakseen oli istunut pyhäkön Kauniin portin pielessä, ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut

Apostolien tekojen 4 luku

8. Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat!

9. Jos meitä tänään kuulustellaan sairaalle miehelle tehdystä hyvästä työstä ja siitä, kenen kautta hän on parantunut,
10. niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo terveenä teidän edessänne.
11. Hän on 'se kivi, jonka te, rakentajat, hylkäsitte, mutta joka on kulmakiveksi tullut.'
12. Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."

13. Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät; ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa.
14. Ja nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet mitään vastaan sanoa,
15. vaan käskettyään heidän astua ulos neuvostosta he pitivät keskenänsä neuvoa
16. ja sanoivat: "Mitä me teemme näille miehille? Sillä että heidän kauttansa on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä me voi sitä kieltää.
17. Mutta ettei se leviäisi laajemmalle kansaan, niin kieltäkäämme ankarasti heitä enää tähän nimeen puhumasta yhdellekään ihmiselle."
18. Niin he kutsuivat heidät ja kielsivät heitä mitään puhumasta ja opettamasta Jeesuksen nimeen.
19. Mutta Pietari ja Johannes vastasivat heille ja sanoivat: "Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa;
20. mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet."
21. Niin he uhkasivat heitä vielä enemmän ja päästivät heidät, koska eivät kansan tähden keksineet, miten rangaista heitä, sillä kaikki ylistivät Jumalaa siitä, mitä tapahtunut oli.
22. Sillä sivu neljänkymmenen oli jo vuosiltaan se mies, jossa tämä parantumisen ihme oli tapahtunut.
23. Ja päästyään vapaiksi he menivät omiensa tykö ja kertoivat kaiken, mitä ylipapit ja vanhimmat olivat heille sanoneet.
24. Sen kuultuansa he yksimielisesti korottivat äänensä Jumalan puoleen ja sanoivat: "Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on!
25. Sinä, joka Pyhän Hengen kautta, isämme Daavidin, sinun palvelijasi, suun kautta, olet puhunut: 'Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat?
26. Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.'
27. Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,
28. tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.
29. Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi;
30. ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."
31. Ja kun he olivat rukoilleet, vapisi se paikka, jossa he olivat koolla, ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti.

Apostolien teot 5. luku

12. Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä.
13. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa.
14. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot.
15. Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.
16. Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.
17. Silloin nousi ylimmäinen pappi ja kaikki, jotka olivat hänen puolellansa, saddukeusten lahko, ja he tulivat kiihkoa täyteen
18. ja kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankihuoneeseen.

19. Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi:
20. "Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat."

21. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat. Niin saapui ylimmäinen pappi ja ne, jotka olivat hänen puolellansa, ja he kutsuivat koolle neuvoston ja israelilaisten vanhinten kokouksen; ja he lähettivät noutamaan heitä vankilasta.
22. Mutta kun oikeudenpalvelijat tulivat vankilaan, eivät he löytäneet heitä sieltä, vaan palasivat takaisin ja kertoivat,
23. sanoen: "Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet."
24. Kun pyhäkön vartioston päällikkö ja ylipapit kuulivat nämä sanat, eivät he tienneet, mitä heistä ajatella ja mitä tästä tulisi.
25. Niin tuli joku ja kertoi heille: "Katso, ne miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat pyhäkössä ja opettavat kansaa."
26. Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi.
27. Ja he toivat heidät ja asettivat neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä
28. ja sanoi: "Me olemme kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen; ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin opetuksellanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren."
29. Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
30. Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.
31. Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
32. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat."

33. Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he tahtoivat tappaa heidät.
34. Mutta neuvostossa nousi eräs fariseus, nimeltä Gamaliel, lainopettaja, jota koko kansa piti arvossa, ja hän käski viedä miehet vähäksi aikaa ulos.
35. Sitten hän sanoi neuvostolle: "Israelin miehet, kavahtakaa, mitä aiotte tehdä näille miehille.
36. Sillä ennen näitä päiviä nousi Teudas, sanoen jokin olevansa, ja häneen liittyi noin neljäsataa miestä; hänet tapettiin, ja kaikki, jotka olivat häneen suostuneet, hajotettiin, ja he joutuivat häviöön.
37. Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.
38. Ja nyt minä sanon teille: pysykää erillänne näistä miehistä ja antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se tyhjään raukeaa;
39. mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan."

40. Niin he noudattivat hänen neuvoansa. Ja he kutsuivat apostolit sisään ja pieksättivät heitä ja kielsivät heitä puhumasta Jeesuksen nimeen ja päästivät heidät menemään.
41. Niin he lähtivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden.
42. Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä pyhäkössä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.