1. Elisan kutsumus ja profeetan viitta.

Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, erämaan kautta Damaskoon ...... Ja voitele sijaasi profeetaksi Elisa, Saafatin poika, Aabel-Meholasta. (1 Kun. 19:15-16).

Raamattu puhuu meille monista Jumalan sydämen mukaisista miehistä ja naisista, jotka kukin oman sukupolvensa aikana Jumalan tahtoa palvelit. Me voimme lukea näistä Jumalan sydämen mukaisista palvelijoista Raamatun lehdiltä aivan sen ensi sivuilta viimeisille sivuille ja sen jälkeen kautta kristikunnan historian meidän päiviimme asti. Nämä Jumalan palvelijat ovat toimineet kukin siinä asemassa, johon Jumala on heidät erottanut ja kutsunut. He ovat olleet vanhurskauden edustajia, kuten Aabel, joka uskon kautta uhrasi paremman uhrin kuin Kain ja sai Jumalalta todistuksen, että hän on vanhurskas. Vanhurskauden saarnaajia olivat Nooa, Aabraham, ja monet muut Raamatun miehet. Jumalan palvelijat toimivat tuomareina kansansa keskuudessa, jakaen Jumalan antamassa viisaudessa oikeutta kansallensa kuten Samuel, joka hamasta lapsuudestaan asti palveli Jumalaa Herran temppelissä. Jumalan palvelijat toimivat myös kuninkaina kuten Daavid, jonka Jumala kutsui jo nuorella iällään isänsä Iisain lammaslauman luota. Apostolien teoista me voimme lukea, kuinka Jumala antaa hyvän todistuksen Daavidista: "Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on kaikessa tekevä minun tahtoni”. (Apt. 13:22). Jumalan palvelijan keskeinen tehtävä oli kuitenkin vanhan liiton aikana profeetan tehtävä. Heidän tuli julistaa Jumalan sana, totuus ja oikeus, oman sukupolvensa keskellä ja edustaa Jumalan pyhyyttä ja totuutta kaikkialla siellä, missä he liikkuivat.

Psalmien kirjasta voimme lukea, kuinka Herra katsoo alas taivaasta ihmislapsiin, nähdäkseen onko ketään ymmärtäväistä, joka etsii Jumalaa. (Ps. 14:2). Aivan samalla tavalla Jumala on tarkannut ihmislasten vaellusta ja sydämen tilaa jokaisen sukupolven aikana löytääkseen ihmislasten keskuudesta sydämensä mukaisia miehiä ja naisia, joiden otollisessa sydämessä hän voisi työtään tehdä ja Valmistaa heitä tulevaa suurta elämäntehtävää varten.

Alussa mainitusta Raamatun kohdasta näimme, kuinka Jumala antoi Elialle, profeetoista suurimmalle, käskyn voidella Elisa jatkamaan Elian jälkeen profeettana kansansa keskuudessa. Jumala oli jo pitkään tarkannut Elisan elämää ja vaellusta ja hänen sydämensä tilaa ja Jumala oli mielistynyt Elisaan, sillä hänen sydämensä oli otollinen Jumalalle. Elisan elämässä siis ilmeni ne periaatteet, jotka tekivät hänestä Jumalalle otollisen. Nämä samat Jumalaiset periaatteet ovat nähtävinä kaikkien suurten Jumalan palvelijoiden elämässä ja tarkastelemme tässä muutamia näistä periaatteista.

1. Kuuliaisuus kutsumukselleen.

Raamattu osoittaa meille, että Jumala kutsuu jokaista ihmistä kahdesti, jopa kolmestikin, olipa hän sitten mistä maailmankolkasta tahansa. (Job 33:29-30). Tämä Jumalan kutsu ilmaisee olemassaolonsa ensimmäisen kerran jo ihmisen lapsuudessa ja vaikuttaa ihmisessä voimakkaan kaipauksen syvällisen Jumala-yhteyden kokemiseen ja hänen tahtonsa täyttämiseen. Tässä Jumalan kutsussa kaikki muu elämään liittyvä jää toisarvoiseksi ja sydämessä kasvaa halu päästä yhä lähemmäs ja olla hänen omansa. Samalla, kun Jumalan pyhyys ja totuus ja Jumalan sana tulevat rakkaiksi ja kalliiksi, tulee myös kaikki synti hirvittäväksi ja raskaaksi. Ihminen on silloin heränneellä tunnolla ja tässä tilanteessa ihminen joutuu jo lapsuudessaan ratkaisemaan mitä tietä hän tahtoo tulevassa elämässään kulkea. Valittavana on kaksi tietä. Toinen näistä on kuuliaisuuden tie Jumalan tahdolle. Toinen taas mukautuminen vallitseviin oloihin ja jumalattomaan syntielämään.

Elisa oli tämän ratkaisun tehnyt jo lapsuudessaan. Vaikka olosuhteet olivat niihin aikaan Israelissa hyvin raskaat ja vaikeat. Kuningas Ahab oli suistunut vaimonsa siidonilaisen prinssessa Iisebelin vaikutuksesta kauas Jumalan tahdosta. Mukaan oli tullut baalin palvonta, joka oli ennen ollut kauhistus Israelissa. Jumalan palveluksiin oli tullut hurmoksellinen hekuma. Oli pyhäkköportot ja haureelliset pyhäkköpojat. Kodit ja perheet olivat hajonneet, aviollinen uskollisuus menettänyt merkityksensä, nuorten elämä oli suistunut raiteeltaan ja koko kansa oli hyvää vauhtia suistumassa tuhoon. Tämän lisäksi oli lähes kaikki Jumalan profeetat, jotka olivat julistaneet Jumalan totuutta, tapettu Israelista. Näissä oloissa oli suorastaan hengenvaarallista olla kuuliainen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalalle ja olla kumartamatta baalia ja yhtymättä muuhunkin pakanalliseen ja haureelliseen menoon.

Näissä oloissa Elisan sisimmässä kasvoi ja vahvistui lapsuutensa jo nuoruutensa päivinä kaipaus Jumalan yhteyteen. Häntä ei viehättänyt se maailmallinen syntimeno, jossa lähes koko muu kansa silloin eli. Hänen sydämessään asui kaipaus tulla Jumalan mieheksi palvelemaan elävää Jumalaa ja taistelemaan kaikkea henkistä ja moraalista rappiota vastaan Israelissa. Elisalle koko kotiseutunsa - Jordanin laakso - julisti Jumalan suurta kunniaa. Jokainen vuori ja jokainen laakso kertoi sanatonta viestiään jostain suuresta Jumalan miehestä ja hänen voitoistaan. Kauempana etelässä oli Nebon vuori, jolta Jumalan suuri mies, Mooses, oli jo yli viisisataa vuotta sitten katsellut luvattua maata. Jordanin laakso kertoi omaa kieltään Joosuasta, joka johdatti Mooseksen jälkeen Jumalan kansan luvattuun maahan. Oli Jerikon rauniot, jotka kertoivat Jumalan ihmeteosta kun nuo muurit olivat Jumalan voimasta kaatuneet. Jisreelin tasanko pohjoisempana viesti suuresta voitosta, jonka Gideon oli saavuttanut Jumalan avulla midianilaisista. Kaikki nämä suuret tapahtumat elivät Elisan sielussa ja jokainen näistä suurista Jumalan miehistä oli ihanteena ja esikuvana Elisalle. Kaiken tämän Elisan sydämen kaipuun Jumala näki taivaasta ja Jumalaa miellytti tämä Elisan kaipuu.

2. Täydellinen luottamus Jumalaan.

Raamatussa, ensimmäisessä Samuelin kirjassa, kerrotaan kuinka Jumala lähetti Samuelin Beetlehemiläisen Iisain luo voitelemaan hänen pojastaan uuden kuninkaan Saulin. sijaan, jonka hän oli pannut viralta. Samuelin eteen tuotiin vuorollaan. toinen toistaan verevämpiä nuoria miehiä, mutta Herra sanoi Samuelille, ettei näistä ollut yksikään Jumalan valittu. Viimein etsittiin kedolta lampaita paimentamasta Daavid, seitsentoistavuotias nuorukainen, joka oli vähäisin ja halveksituin veljesten joukosta. Tämän nuorukaisen Jumala käski voidella uudeksi kuninkaaksi. Vaikka tällä nuorukaisella oli monia sellaisia ominaisuuksia, jotka miellyttivät Jumalaa, tarkastelemme kuitenkin tässä vain yhtä näistä.

Daavidilla oli, täydellinen uskonluottamus Jumalaan. Raamatussa kerrotaan, kuinka oli syttynyt sota filistealaisia vastaan ja myös Daavidin veljiä oli mukana taistelussa. Erään kerran sitten isä lähettää nuorimman poikansa Daavidin viemään muonaa veljilleen. Kun Daavid menee sotarintaan, filistealaisten puolelta tulee suuri sotajätti, Goljat, esiin ja haastaa israelilaiset kaksintaisteluun. Tässä tilanteessa juoksee karkuun Daavidin verevät veljet kuin myös koko Israelin urhoollinen sotaväki.

Lopulta paikalle jää Daavid, tuo halpa lammasten paimen, yksinään. Tässä tilanteessa tuli esiin se ominaisuus, joka Daavidissa oli miellyttänyt Jumalaa. Daavidilla oli täydellinen luottamus jumalan mahdollisuuksiin. Jo aikanaan, kun Daavid oli ollut paimentamassa isänsä lampaita ja leijona tai karhu oli hyökännyt lauman kimppuun, oli Daavid Herran Sebaotin nimessä käynyt tuon pedon kimppuun ja pelastanut lampaan tai karitsan sen suusta.

Tähän Herraan Sebaotiin luottaen Daavid käy taistelemaan lingon ja paimensauvan kanssa tuota filistealaista sotajättiä vastaan ja voittaa Herran Sebaotin nimessä hänet ja lyö lopuksi hänen päänsä poikki. (1. Sam. 17. luku).

Näitä samoja uskon periaatteita myös Elisa tutkisteli usein sydämessään hänen työskennellessään isänsä, Saafatin, maatitalla. Elisalle kirkastui vähitellen, että myös hänen elämänsä tulisi olemaan, niin kuin Daavidin elämä oli ollut. Täydellistä luottamusta Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan.

3. Jumalan palvelijan mielenlaatu.

Oikea opetus oli hänen suussansa, eikä vääryyttä tavattu hänen huuliltansa. Rauhassa ja vakaasti hän vaelsi minun kanssani, ja monet hän käänsi pois pahoista töistä. (Mal. 2:6).

Jumalan palvelijan yksi keskeisimpiä persoonallisuuden ominaisuuksia on vakaamielisyys ja suoruus kaikissa asioissa. Jumalan palvelijan on täytettävä Jumalan tahto ja noudatettava hänen sanaansa kaikissa tilanteissa poikkeamatta oikealle, tai vasemmalle. Raamatusta löytyy monia esimerkkejä Jumalan palvelijoista, jotka Jumala on valinnut, mutta jotka eivät ole olleet kuuliaisia Jumalan tahdolle ja Jumala on joutunut heidät syrjään siirtämään. Nämä epäonnistuneet tottelemattomat Jumalan miehet olivat varoittavana esimerkkinä myös Elisalle. Ei ollut kulunut vielä kahtasataa vuotta siitä, kun Jumala oli antanut Saulin, Kiisin pojan, Israelille kuninkaaksi. Kansa oli riemuinnut tästä uljaasta kuninkaasta ja toivonut, että hänen kauttaan alkaa uusi kukoistuksen aika Israelissa. Kuitenkin historia osoitti miten tämän uljaan, ihmisten mielen mukaisen kuninkaan kävi. Jumala oli antanut käskyn, että amalekilaiset on vihittävä tuhon omaksi kaikkine karjoinensa ja kaupunkeinensa. Kuitenkin Saul laiminlöi Jumalan käskyn ja säästi Agagin, Amalekin kuninkaan hengen ja salli kansan ottaa sotasaaliiksi tuhon omaksi määrättyä ja tämän jälkeen vielä valehteli Samuelille. Samuel joutui Jumalan käskystä antamaan kovan tuomion "Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana". (l.Sam.15:23).

Toinen varoittava esimerkki Jumalan profeetan tottelemattomuudesta löytyy Elisalle runsaan viidenkymmenen vuoden takaa, jolloin Juudasta oli tullut Jumalan profeetta ja ennustanut Jerobeamin rakentamaa alttaria vastaan. Jumala oli antanut käskyn, ettei profeetan saanut siinä kaupungissa syödä eikä juoda, vaan oli palattava toista tietä takaisin. Kuitenkin tämä profeetta oli langennut valheprofeetan eksytykseen, eikä koskaan palannut elävänä tältä matkalta. (1. Kun. 13. luku).

Mutta löytyi myös toisenlaisia esimerkkejä Jumalan profeettojen kohtikäyvästä suoruudesta ja kuuliaisuudesta. Jo edellä näimme, kuinka Samuel toimi kohtikäyvästi kuningas Saulin asiassa.

Toinen esimerkki Jumalan miehen ehdottomuudesta löytyy, kun myös Daavid oli langennut kuninkaana ollessaan aviorikokseen ja välilliseen miesmurhaan, Jumala lähetti profeetta Naatanin ojentamaan kuningasta ja saattamaan hänet parannuksen tielle. Naatan toimi Jumalan lähettiläänä ja julisti Daavidille koko totuuden: "Sinä olet se mies....” (2.Kun 12:7ss). Psalmista 51 voimme sitten lukea, kuinka Daavid nöyrtyy Jumalan edessä parannukseen: "Jumala, ole minulle armollinen... Sillä minä tunnen rikokseni ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt...” Jumala antoi katuvalle ja syntinsä tunnustavalle Daavidille anteeksi hänen rikoksensa ja Daavid sai olla edelleen koko Israelin kuninkaana.

Kolmas, ja Elisaa eniten innoittava esimerkki löytyy hänen omalta ajaltaan. Jo aiemmin olemme. nähneet, millainen oli ollut Israelin hengellinen ja moraalinen tilanne koko Elisan lapsuuden ja nuoruuden ajan. Tilanne muuttui vielä paljon pahemmaksi kun Ahab oli tullut kuninkaaksi. Ahab oli ottanut vaimokseen siidonolaisen kaunottaren, Iisebelin, ja hänestä, voimakastahtoisesta naisesta, oli tullut ansa Ahabille ja koko Israelille. Oli baalin, tuon sään ja hedelmällisyyden jumalan palvonta tuotu Israeliin. Oli pyhäkköportot ja haureelliset pyhäkköpojat tulleet temppelipalveluksiin ja koko kansan rappio oli sen, mukainen. Ahab oli ehtinyt olla kuninkaana runsaan viisi vuotta, kun hänen eteensä oli tullut joku tuntematon nuori mies ja julistanut kuninkaalle: "Niin totta kuin Herra Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta”. (1. Kun 17:1). Tämän jälkeen tämä Jumalan mies oli kadonnut, eikä kukaan tiennyt mistä hän oli tullut ja minne mennyt. Ahab oli yrittänyt etsiä häntä tappaakseen hänet, niin kuin hän oli kaikki muutkin profeetat tappanut, mutta häntä ei ollut mistään löytynyt. Elisan sydäntä rohkaisi suuresti tämän Jumalan miehen rohkea toiminta.

Näiden Jumalan miesten edesottamuksia vertaillessaan Elisalle kirkastui, että Jumalan miesten on toteutettava Jumalan antamat käskyt ehdottomasti ja lopullisesti. Jumala on herrain Herra ja kuningasten Kuningas ja hänen valtasuuruutensa on yli kaiken taivaassa ja maan päällä. Silloinkin kun ihmiset ovat harhaan joutuneet ja pois Jumalan tahdosta poikenneet, on Jumalan miesten toteutettava Jumalan tahtoa, vaikka he joutuisivat olemaan yksin Jumalaan luottaessaan. Jumalan palvelijat ovat myös niitä Jumalan renkipoikia, joiden ei tarvitse, eikä saa nöyristellä jumalattomien ihmisten eikä väärien hurskaiden edessä, olkoon he sitten kuninkaita tai mitä tahansa. "Vakaamieliselle sinä talletat rauhan". (Jes. 26:3).

4. Elisa oli valmis maksamaan täyden hinnan.

Jo edellä oli esillä Elian, Jumalan profeetan käynti kuningas Ahabin edessä, ja hänen ennustuksensa tulevasta kuivuudesta. Kuningas Ahab oli kuitannut tuon ennustuksen pelkällä olankohautuksella sillä olihan heillä nyt baal, sään ja hedelmällisyyden jumala. Ahab, Iisebel, ja monisatapäinen hurmahenkisten baalin profeettain joukko luotti siihen, että kyllä baal pitää huolen sateista. Kuitenkin kävi, niin kuin Jumalan mies oli ennustanut. Israelissa ei satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Tämä oli ollut merkki Elisalle, että vihdoinkin Jumala oli puuttunut kuningas Ahabin edesottamuksiin ja lähtenyt palauttamaan Israelin kansaa oikealle tielle.

Myöhemmin tämä Jumalan profeetta, Elia, oli käynyt Karmelin vuorella voimallisen taistelun baalin profeettoja vastaan. Samalla Elia oli asettanut koko Israelin valinnan eteen. Molemmin puolin ontuminen sai riittää. Oli valittava kumpaa he tahtoivat palvella, baalia vai Jumalaa. Jumala oli vastannut Elian rukoukseen ja antanut tulen langeta taivaasta merkiksi, että hän yksin on Jumala. Tästä kansa oli nähnyt, että Herra on Jumala. Tämän jälkeen Elia oli tappanut Kiisonin purolla yli neljäsataa baalin profeettaa, niin ettei yksikään heistä ollut päässyt karkuun

Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta Elia oli edelleen henkipatto Israelissa. Iisebel oli vannonut profeettainsa takia kostoa Elialle ja taas oli Elia kadonnut, eikä kukaan tiennyt missä hän nyt oli.

Elisa tunsi valtavaa myötätuntoa Eliaa, Jumalan profeettaa kohtaan. Elisan sydän todisti, että Elia oli todellinen Jumalan profeetta, joka oli antanut kaiken, jopa henkensäkin Jumalan asian puolesta. Elisa varmistui samalla siitä, että myös hän oli valmis maksamaan täyden hinnan. Hän oli valmis jättämään kaiken, kärsimään, jopa kuolemaan Jumalan asian puolesta.

Profeetan viitta.

Sinä syksyisenä päivänä Elisa oli kyntämässä. Elisan sydämellä oli jo pitkään vaikuttanut Jumalan hengen kutsu tulla Jumalan mieheksi. Elisa oli usein vaipunut syviin mietteisiinsä. Hänen sydämellään oli raskaana painona kaikki se Jumalattomuus ja saastaisuus, joka Israelin kansan oli saastuttanut. Sinä päivänä hän yhä uudelleen ja uudelleen muisteli Elian vaiheita. Vastapäätä, Jordanin laakson toisella puolella siinsivät Tisben vuoriston jylhät maisemat. Nämä vuoret kertoivat Elisalle jälleen sanatonta viestiä Eliasta, hänen ihailemastaan profeetasta. Työ ei enää oikein maistunut Elisalle ja hän tunsi sisimmässään, että pian tapahtuu jotain valtavaa, joka mullistaa koko hänen elämänsä. "Oi jospa hänestä tulisi Jumalan mies", miettii Elisa, eikä vielä tiennyt, että jo yli neljä kuukautta sitten Jumala oli käskenyt Elian voidella hänet profeetaksi.

Sitten tapahtuu jotain mullistavaa. Sinä päivänä on kyntämässä kaikkiaan kaksitoista härkäparia ja Elisa ohjasti kahdettatoista. Monet kerrat Elisa oli kohottanut katseensa ikään kuin katsellen taivaanrannan taa. Joka puolella siinsi Jumalan Israelin kansalle antaman luvatun maan sinertäviä vuoristoja ja laaksoja. Oli syksy ja kohta koittaisi kylvöaika ja uuden sadon odotus. Kuitenkaan tämä maallinen työ ei enää kiinnostanut Elisaa. Hän kaipasi jotain korkeampaa. Jotain Jumalaista, sillä vain se saattoi Elisan sydämen kaipuun tyydyttää.

Näitä pohtiessaan Elisa jo kaukaa huomaa, että heitä kohti kävelee joku kaukainen kulkija. Tuon tulijan askeleissa jokainen askel kuvastaa jotain kohtikäyvää määrätietoisuutta, jotain pelottavaakin, jotain sellaista, joka saa Elisan kiinnittämään katseensa tulijaan. Tämä outo kulkija tulee kohti, mutta ei pysähdy, vaan tekee jotain valtavaa. Hän heittää viittansa Elisan harteille.

Ja tämä viitta oli profeetan viitta.

Sodankylässä toukokuussa 1985
Leo Salmela