Tämä vaipan ylle heittäminen merkitsi Jumalan valinnan mukaista nasiirin tai profeetan virkaan kutsumista ja asettamista. Se, että tässä tilanteessa Elia jatkoi pysähtymättä matkaansa, merkitsi sitä, että kutsun vastaanottaminen ja virkaanastuminen jäi Elisan omaehtoisen valinnan mukaiseksi. Elisa sai vapaasti päättää, tahtooko hän lähteä Eliaa seuraamaan vai ei. Edellä olevassa Raamatunkohdassa kerrottiin, että Elisa riensi Elian jälkeen. Elisan jo pitkäaikainen sydämen kutsu ja kaipuu tulla Jumalan profeetaksi oli ollut niin voimakas, ettei hänen tarvinnut hetkeäkään miettiä omaa valintaansa. Hänen isänsä ja äitinsä ja omaisensa sekä muu palvelusväki sai jäädä. Edellä olevassa Raamatunkohdassa kerrotaan vielä, että Elisa teki selvän rajan menneisyyden ja tulevaisuuden välillä teurastaen härkäparinsa ja antaen ne väelle syödä. Paluuta menneisyyteen hänellä ei enää olisi. Tämä on kaikkien profeettain, evankelistain ym. Jumalan palvelijoiden ehdoton rajanveto ja valinta. "Joka laskee kätensä auraan, älköön katsoko taaksensa”.

Tässä Raamatunkohdassa näemme, kuinka Elisa teki täyttä totta elämästään ja valitsi Jumalan profeetan viran elämäntehtäväkseen ja lähti seuraamaan Eliaa hänen oppilanaan. Toisen Kuningasten Kirjan toisessa luvussa me näemme kuinka Elisa vielä vuosia myöhemmin oli Elian mukana hänen ylösottamisensa päivänä. Sitä, mitä kaikkea Elisa näiden vuosien aikana teki, ei Raamattu kerro. Ainut Viittaus Elisan tehtävään Elian palvelijana löytyy Raamatusta Toisen Kuningasten Kirjan kolmannesta luvusta jakeesta 11, jossa mainitaan, että Elisa vuodatti vettä Elian käsille. Saadaksemme kuvan näiden vuosien tapahtumista ja Israelin hengellisestä tilasta, meidän on tarkasteltava tätä aikaa historian ja iankaikkisten hengellisten periaatteiden valossa.

Ikuisia hengellisiä totuuksia.

1. Baalin palvonta ja hurmoksellinen hekuma.

Jo sarjan edellisessä osassa käsittelimme silloisen Israelin hengellistä ja moraalista rappiotilaa. Yhtenä keskeisenä syynä tähän rappeutumiseen oli se, että silloinen kuningas Ahab oli avioitunut siidonilaisen kaunottaren, Iisebelin, kanssa. Tämä tumma kaunotar oli tuonut mukanaan oman maansa pakanalliset jumalanpalvontamenot, joita hallitsivat baalin, sään ja hedelmällisyyden jumalan palvonta ja siihen liittyvä hurmoksellinen hekuma.

Iankaikkinen hengellinen totuus on, että kaikki pakanalliset jumalanpalvontamenot, henkien palvonta perustuu siihen, että on jokin suggestiivinen symboli, epäjumala, joka olemassaolollaan synnyttää tietyntyyppisin sielullisia kokemuksia, joiden varaan tämä palvontameno rakentuu. Etsitään jatkuvasti näitä hurmoksellisia kokemuksia ja näistä muodostuu koko uskonnon syvin tarkoitus. Kodit, avioliitot ja kaikki muu itse elämään liittyvä menettää merkityksensä. Pitemmälle vietynä tällainen hurmoksellisuus johtaa siihen, että kuvaan tulee mukaan entistä syvällisempi haureellisuus, pyhäkköportot, haureelliset pyhäkköpojat jne.

Tämä kehitys Israelin hengellisessä elämässä ei tapahtunut hetkessä. Yleensä on niin, että kaikki voimalliset muutokset herättävät kansan epäluulon ja vastareaktion, eivätkä näin voi toteutua. Tämän tiesi myös Iisebel, joka jatkuvasti toi jumalanpalvelusmenoihin omia pakanalli8ia piirteitä. Henkinen ja moraalinen rappio kehittyi vähitellen yhä huonompaan ja huonompaan suuntaan. Tämä kehitys oli niin huomaamatonta, ettei tavallinen kansalainen sitä edes huomannut. "Mikä synti se nyt on jos ... ". Tämä on se yleinen henkisen ja moraalisen rappion kehityksen suunta, joka pätee kaikkina aikoina. Niin myös silloisen Israelin keskuudessa. Sitä mukaa kuin kansan omatunto turtui, saattoi Iisebel tuoda yhä uusia ja uusia piirteitä Israelin uskonnolliseen elämään. Lopputulos oli sitten täydellinen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan ja hänen tahtonsa ja totuutensa syrjäyttäminen Israelin, Jumalan kansan, uskonnollisesta elämästä.

Tämän kehityksen näkivät Jumalan profeetat aivan alusta alkaen, mutta heidän varoituksen sanat kaikuivat kuuroille korville. Lopulta tilanne kehittyi niin pitkälle, että nämä Jumalan profeetat, omantunnon äänet, yksi toisensa perästä vaiennettiin lopullisesti, niin että Elia joutui sanomaan Herran edessä: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herrani Jumalan Sebaotin puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen". (l. Kun. 19:10).

Yleisenä tällaisena hurmokselliseen hekumaan johtavana piirteenä on mainittava, että aina ihmisessä lihan ja ajatusten mieliteot sotivat henkeä vastaan. Nyt, jos ilmenee sellainen uskonnollisuus, joka toimii Jumalan nimissä, mutta johon sisältyy niitä piirteitä, jotka ovat sopusoinnussa lihan ja ajatusten mielitekojen kanssa, saa tällainen uskonnollisuus suurta suosiota. Tämä oli piirteenä myös silloisessa Baalin palvonnassa. Hurmoksellisuus turrutti ihmisen omantunnon ja baalin, hedelmällisyyden jumalan, nimissä tapahtuva haureus veti yhä laajempia ja laajempia kansanosia puoleensa. Tuloksena oli avioelämän täydellinen rappeutuminen ja niin miehet, kuin vaimotkin sekaantuivat pyhäkköporttojen ja haureellisten pyhäkköpoikien kanssa. Lapset jäivät turvattomina heitteille ja koko kansan moraalinen rappeutuminen oli korutonta todellisuutta.

2. Emotionaaliset illuusiot harhauttajina.

Toisena hyvin keskeisenä ja harhauttavana piirteenä kaikessa hurmoksellisessa uskonnollisuudessa ovat EMOTIONAALISET ILLUUSIOT. (Todeksi uskotut tunnepohjaiset toiveajatukset ja niiden mukainen tosiasioiden virhetulkinta).

Aina silloin, kun ihminen lähtee toteuttamaan jotain uskonnollisuutta, joka ei ole Jumalan Hengen vaikuttama ja johdattama, ihmisellä on pakonomainen tarve etsiä tukea tai todisteita siitä, että hänen uskonsa on oikea. Jos tätä tukea, tai näitä todisteita ei ilmene, ihmisellä on jatkuva levottomuus sielussaan. Tästä johtuen ilmenee jatkuvasti taipumusta tulkita kaikki itselle tai uskonnollisuudelle myönteiset tosiasiat Jumalan ilmoituksiksi hänen oikeassa olemisestaan. Sen sijaan kaikki kielteinen jää huomaamatta tai niitä ei haluta tunnustaa. Tämän seurauksena on yhä suurempi harhaan joutuminen ja eksymys totuuden tieltä.

Ottakaamme esimerkki meidän aikamme hurmoksellisesta uskonnollisuudesta:
     Oli tilanne, jossa kaksi jo pitemmän aikaa uskossa ollutta ihmistä oli rukouksessa ja heidän mukanaan oli kolmas, joka yritteli mukaan heidän uskoonsa. Nyt, koska tähän uskontoon liittyi keskeisenä piirteenä kielillä puhuminen, niin tietysti näiden kahden piti puhua kielillä. Mukana ollut kolmas kuunteli aikansa heidän kielilläpuhumistaan ja päätteli, että kun täällä pitää puhua kielillä, niin jopa hänkin, ja niin hän puhui kieltä, jonka jo ennestään osasi; ja sujuvasti puhuikin. Nyt, kun nämä kaksi eivät tienneet tämän kolmannen osaavan sitä kieltä, jota hän puhui, niin tämän kolmannen kielilläpuhuminen meni täydestä kuin väärä raha. Tämän lisäksi he vielä haltioituivat tästä "Jumalan ihmeestä”.
     Seuraus oli kuitenkin se, että tämä kolmas näki, ettei näiden kahden usko ollut oikea, eikä heidän kielilläpuhumisensa ollut Jumalasta. Jumala olisi tiennyt asian todellisen puolen, eikä hänen kielilläpuhumisensa olisi mennyt täydestä. Tämän jälkeen tämä kolmas ei ole ollut enää kiinnostunut näiden kahden hurmoksellisesta uskosta.

Tässä näimme yhden hyvin tyypillisen esimerkin emotionaalisesta illuusiosta, jossa tosiasiat tulkittiin virheellisesti näiden kahden toiveajatusten mukaisesti. Nyt kun tämäntyyppisiä tilanteita ilmenee useampia, tehdään näistä illuusioista Jumalan siunausten osoituksia. "Näin meitä Jumala siunaa. Me olemme oikeassa, eikä meidän tarvitse mistään parannusta tehdä. Jumala on meidän kanssamme ja joka ei ole meidän kanssa samaa mieltä, se on saatanasta” jne. Näiden illuusioiden myötä harhautuminen ja eksytys sitten syvenee syvenemistään. Tämä on ollut tuttua kautta ihmiskunnan historian. Tämä oli todellisuutta myös silloisessa baalin palvonnassa. Emotionaaliset illuusiot olivat. johdattaneet kuningas Ahabin ja koko Israelin kansan harhaan ja väärään rauhaan. Vielä siinä vaiheessa kun Elia, kamelinkarvainen ryysyläinen, tuli Jumalan lähettämänä profeettana kuninkaan eteen, ei häntä otettu vakavasti, olihan heillä baal ja lukemattomia todisteita siitä, että hän on myös siunannut heitä.

Sitten koitti hetki, jolloin nämä illuusiot lopullisesti riisuttiin ja totuuden hetket olivat koittaneet. Elia oli asettanut kansan valinnan eteen. Heidän oli päätettävä kumpaa he tahtoivat palvella, joko baalia tai Jumalaa. Tehtiin kaksi alttaria, joille asetettiin puut ja lihat, mutta tulta ei saanut panna. Toinen näistä alttareista oli baalin ja toinen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan. Se Jumala, joka vastaa tulella on Herra. Baalin profeetat huusivat huutamalla itsensä hurmoksiin, mutta ei ääntä, ei vastausta, ei vaarinottoa. Illuusiot romuttuivat tosiasioiden edessä lopullisesti. Kohta myös Elia rukoili yksinkertaisen koruttoman rukouksen ja tuli lankesi taivaasta kulutti lihat ja puut ja nuoli vielä veden, jolla alttari oli kolmeen kertaan kasteltu. Tässä todellisuudessa kansa näki, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on Herra. Tämän jälkeen baalin profeetoille kävi niin, kuin aina hengellisesti harhautuneille käy, että heidät lopullisesti poistettiin kansaa eksyttämästä.

3. Omat profeetat harhauttajina.

Ensimmäisen Kuningasten Kirjan 22 luvusta löydämme kolmannen hengellisesti harhauttavan ja eksytykseen johtavan tekijän. Tässä Raamatun luvussa kerrotaan kuinka Ahab, Israelin kuningas, ja Joosafat, Juudan kuningas, suunnittelivat yhteistä sotaretkeä Gileadin Raamotin valloittamiseksi. Heillä oli omassa mielessään syntynyt ja kehittynyt suunnitelma, jonka tueksi he halusivat kuulla myös profeettainsa myönteisen kannan. Ja niin kutsuttiin paikalle yli neljäsataa heidän profeettaansa, jotka sitten puhuivat yksimielisesti näiden kuningasten mielen mukaisesti. Kerrotaan vielä, kuinka eräs profeetoista, Sidkia, Kenaanan poika, teki rautasarvet itselleen ja profetoi, kuinka nämä kuninkaat tulisivat näin puskemaan aramilaisia, kunnes tekisi heistä lopun.

Kuitenkin näiden profeettain mielistelevä käytös epäilytti näitä kuninkaita ja niin etsittiin vielä Miika Jimlan poika, siitäkin huolimatta, että hän aina puhuu Jumalan totuuden, joka ei aina miellyttänyt, kuningas Ahabia. Kun sitten profeetta Miika tuli ja hän ennusti Jumalan totuuden näille kuninkaille: "Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Ja Herra sanoi: ”Näillä ei ole isäntää; palatkoon he kukin rauhassa kotiinsa.” Eli että tällä sotareissulla tulisi käymään huonosti. Tämän totuuden julistuksen seurauksena häntä lyötiin vasten kasvoja ja pantiin vankilaan elätettäväksi vaivaisella vedellä ja leivällä. Nämä kuninkaat lähtivät sitten oman mielensä ja valheprofeettain eksyttäminä sotaan, jossa kävi huonosti, niin kuin Jumalan profeetta Miika oli ennustanut. Mm kuningas Ahab menetti tällä reissulla henkensä.

Ikuinen totuus on, että ihmisellä on taipumus muokata totuuskuvansa, ajatuksensa ja julistuksensa sen mukaan, mikä palvelee ihmisen itsensä tarkoitusperiä, tai niiden mukaan, joista hän on riippuvainen. "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Tämä totuus valitettavasti pätee liian usein myös niihin nähden, jotka Jumalan sanaa yrittävät julistaa. Tämä oli todellisuutta silloisen Israelin keskuudessa, oli todellisuutta Johannes Kastajan ja Jeesuksen päivinä; ja on todellisuutta myös meidän päivinämme. Silloin kun joku julistaa ihmisten mielen mukaisia profetioita tai kiillotta heidän ulkokullattua pintakiiltoaan, niin hän on suuressa suosiossa ja "kuningasten kartanoissa”, kun taas todelliset Jumalan profeetat saavat saarnata erämaissa ja elää kaarneiden tuomalla leivällä tai syödä heinäsirkkoja ja metsähunajaa.

Israel hengellisessä murroksessa.

Profeetta Elian rohkea ja voimallinen toiminta baalin profeettoja ja Ahabin rappeutunutta hallintovaltaa vastaan oli johtanut Israelin kansan uuteen todelliseen hengelliseen murrokseen. Totuushan on, että herrat ja viskaalit rötösherrailevat ja venkuloivat vain niin kauan, kuin kansan keskuudesta puuttuvat todelliset vanhurskaat Jumalan profeetat, tai kansa on muutoin hengellisessä alennuksen tilassa. Tämä tilanne oli ollut pitkään vallalla silloisen Israelin keskuudessa. Missä pahantekijäin rangaistus viipyy, siellä pahantekijät saavat rohkeuden tehdä pahaa. Vaikka kansan keskuudessa oli monia, jotka kaipasivat Elisan tavoin Jumalan vanhurskauden ilmestymistä ja oikeuden ja totuuden voittamista, ei kenelläkään ollut mahdollisuutta puuttua silloisen Israelin henkiseen ja moraaliseen rappioon. Kun sitten Elia kävi Karmelin vuorella voimallisen henkien taistelun baalin profeettoja vastaan, näki kansa, että Jumala oli puuttunut asioiden kulkuun ja monet maan hiljaiset saivat rohkeuden korottaa äänensä Herran Sebaotin, Israelin Jumalan, puolesta. Tässä muuttuneessa tilanteessa myös kuningas Ahab joutui uudelleen arvioimaan tilannetta. Ei niin, että hänellä olisi ollut halua tai kykyä todelliseen parannukseen, vaan oman asemansa horjumisen tähden hän joutui asennoitumaan uudelleen myös Jumalan profeettoihin nähden. Tästä oli osoituksena aiemmin mainittu profeetta Miikan toiminta Israelin keskuudessa. Enää häntä ei tapettu, niin kuin aiemmin olisi tehty.

Elisan profeetaksi kutsuminen ajoittui juuri tähän Israelin hengelliseen murrokseen. Israelin kansan palauttaminen Jumalan tahdon ja totuuden tielle vaati voimakkaita ja rohkeita otteita, joita sitten Elia Jumalan profeettana käytti. Samoin Jumalan syvällisen ja pyhän totuuden kirkastaminen vaati selvää profeetallista viisautta. Sitä Jumalan vanhurskasta viisautta, joka oli baalin profeettain eksytyksen tähden Israelista kadonnut.

Profeettakoulut perustetaan.

Ensimmäisen Kuningasten Kirjan 20 luvussa jakeesta 35 eteenpäin Puhutaan kahdesta profeetan oppilaasta. Nämä profeetan oppilaat osoittavat, että Israelin hengellisen murroksen aikana perustettiin myös profeettakouluja Elian toimesta Jumalan syvien viisauksien opettamiseksi tuleville Jumalan profeetoille. Toisen Kuningasten Kirjan toisessa luvussa mainitaan ainakin kaksi paikkakuntaa, joissa näitä profeettakouluja jo oli. Toinen oli Beetel ja toinen Jeriko.

Näissä profeettakouluissa opetettiin näille profeetan oppilaille Siinain erämaavaelluksen aikana annetut Jumalan käskyt, jotka olivat kansan keskuudesta kadonneet. "SEMA JISROEL, ADONAI ELOHENU, ADONAI EKHOT". (Kuule Israel! Herra, meidän Jumalamme. Herra on yksi). Tämä oli yksi voimallisimpia Jumalan ykseyden tunnustavia tunnuslauseita, joka oli ollut Mooseksen päivistä alkaen jokaisen todellisen hebrealaisen huulilla läpi elämän, kuolinvuoteelle asti.

Näiden käskyjen, ET PIDÄ MUITA JUMALIA, ET TAPA, ET VARASTA, ET TEE HUORIN jne. kautta näiden profeetan oppilaiden mieliin kasvatettiin periaatteet, jotka kestäisivät kaikissa tilanteissa, myös kuoleman edessä "Jumalalle on kauhistus, vanhurskas, joka vapisee jumalattoman edessä". Jumalan profeettain täytyy suorittaa tehtävänsä riippumatta olosuhteista tai vaaratekijöistä. Vain selvät ja määrätietoiset periaatteet voivat kasvattaa ihmisestä rohkean ja voimallisen persoonan.

Toinen profeettakoulujen keskeisimpiä tarkoituksia oli profeetanoppilaiden henkisen tiedostamisen kyvyn kehittäminen ja kasvattaminen, jotta he voisivat tiedostaa omassa minuudessaan Jumalan tahdon. Kuulla Jumalan puheen ja nähdä, niin kuin Jumala näkee. "Näin puhuu Bileam, Beorin poika, näin puhuu mies, jonka silmät on avattu. Näin puhuu hän, joka kuulee Jumalan puheen, joka näkee kaikkivaltiaan näkyjä....” (4. Moos. 24:3,4).

Vaikka Raamattu mainitsee Elisan tehtäväksi Elian palvelijana veden vuodattamisen Elian käsille, oli tällä tehtävällä kuitenkin toinen syvällisempi merkitys. Elisa oli kaiken aikaa Eliaa lähellä ja sai oppia kaiken tulevaa profeetan tehtävää varten. Tässä Jumalan koulussa Elisa sai sisäisen ihmisen puolesta voimassa vahvistua ja varttua Jumalan viisaudessa.

Sodankylässä toukokuussa 1985
Leo Salmela