Sinun totuutesi ja oikeutesi tähden
Ruotsalainen virsirunoilija Haqvin Spegel runoilee 1600-luvulla:

Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen.
Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen.
Ken Herran oikeutta, nyt täällä puolustaa,
ken Hänen vanhurskauttaan, nyt tahtoo julistaa.

Nyt viekas vilppi täällä, on noussut kunniaan.
On valhe vallan päällä, ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan.
Ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan.

Kas köyhän leivän syövät, nuo Jumalattomat.
He viatonta lyövät, ja häntä vainoovat.
He kurjaa ahdistaapi, kuin käärme kiukussaan.
Korvansa tukkeaapi, tuon raukan huudoilta.

He armotonna veivät, osuudet orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa, vääryyden tekijät.
Rankaisee ansiostaan, nuo viekkaat ryöstäjät.

Vaan voiton päivän kerran, vaivaiset näkevät.
Vanhurskaus kun Herran, lyö väärät, väkevät.
Oi Herra voimas näytä, kansaasi armahda.
Hurskaan pyynnöt täytä, ja päästä vaivasta.
(Vanhan virsikirjan virsi 440)

1. Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut.
2. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä.
3. Ja hän sanoi minulle: "Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni."
4. Mutta minä sanoin: "Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä."
5. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa - ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni -
6. hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

7. Näin sanoo Herra, Israelin lunastaja, hänen Pyhänsä, syvästi halveksitulle, kansan inhoamalle, valtiaitten orjalle: Kuninkaat näkevät sen ja nousevat seisomaan, ruhtinaat näkevät ja kumartuvat maahan Herran tähden, joka on uskollinen, Israelin Pyhän tähden, joka on sinut valinnut.
8. Näin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, kohottamaan ennalleen maan, jakamaan hävitetyt perintöosat,
9. sanomaan vangituille: "Käykää ulos!" ja pimeässä oleville: "Tulkaa esiin!" Teiden varsilta he löytävät laitumen, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina.
(Jesaja 49 luku)

16. Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys. (Saarnaaja 3 luku) 10. He vihaavat sitä, joka portissa oikeutta puoltaa, ja totuuden puhuja on heille kauhistus.
(Aamos 5 luku)


Vahvemman oikeus - vääristynyt oikeus.

Sanotaan, että syvin totuus ja oikeus käyvät käsikädessä ja ovat jumalaista alkuperää. Ovat kaiken ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden ainut todellinen perusta. Ilman totuutta ei ole oikeutta ja ilman oikeutta ei ole todellista rauhaa. Tämän pitäisi olla jokaisen ihmisen itsestään selvänä maailmankuvan, ajattelun ja toiminnan perusta; ja mikäli näin olisi, eläisimme todellisella rauhan ja rakkauden planeetalla, jossa ei olisi sotia, ei anarkismia eikä tarvittaisi nykyisiä massiivia ja äärettömän kalliita sotakoneistoja turvallisuustakeeksi.

Valitettava totuus on, että tämä syvin totuus ja todellinen oikeus löytyy hyvin harvoin tältä planeetalta; tai edes sivistyneeksi oikeusvaltioksi kutsutusta maastamme. Yksilöiden totuuskäsitteitä ja oikeustajua kun vääristävät niin monet tekijät ja ongelmat.
     Yleinen ilmiö tässä maailmassa on, että arkitodellisuudessa ilmenevä oikeus on lähes poikkeuksetta ns. vahvemman oikeutta, jossa heikommat osapuolet joutuvat alistumaan kohtaloonsa tai sitten peräämään oikeuksiaan hyvinkin rajuin ja ympäristölle vaarallisin ottein.
     Jos palaamme ajassa taaksepäin aina luolamiehen aikoihin asti, niin se partasuu-uros, jolla oli suuremmat kourat ja suurempi kyhmynuija kädessään, saneli pelisäännöt ja siihen oli muiden tyytyminen ja näin on ollut näihin päiviin asti ja on edelleen. Tosin nykyään ei enää suuret kourat ja muita suurempi kyhmynuija riitä yksilön vahvuuden mittapuuksi. Nykyään suuret kourat ja kyhmymuija on joutunut väistymään psykologisten auktoriteettien ja statusarvojen tieltä. Mutta yhtä kaikki. Sama vahvemman - suuremman statuksen tai suuremman auktoriteetin - sana ja totuuskäsitteet sanelevat sen, miten oikeutta on käytännössä toteutettava ja taas heikommat joutuvat alistetussa asemassa tyytymään toteutettuun oikeuteen, silloinkin kun tällä oikeuskäytännöllä ei ole enää mitään tekemistä todellisen oikeuden kanssa. "Ei kuulla kurjan ääntä, ja köyhää sorretaan. Ja lainkin rikkaat vääntää, vääryyttä puoltamaan", runoilee Haqvin Spegel 1600-luvulla, ja tämä on lähes jokapäiväistä todellisuutta tänäkin päivänä - myös sivistyneeksi oikeusvaltioksi kutsutussa maassamme.
     Totta on, että meillä Suomessa on pääpiirteittäin valtavan hyvä lainsäädäntö; ja mikäli voimassa oleva laki toteutuisi tarkoitetulla tavalla käytännössä, tämä toimisi yksilöiden oikeustajun vahvistajana ja koko yhteiskunnan henkisen ja moraalisen ryhdin kasvattajana ja ylläpitäjänä. Mutta kun ei. Lain tulkinnat ja käytäntöön soveltamiset ovat lähinnä mielikuvilla toimimista, jossa auktoriteetit ja statukset ohjailevat viranomaisten ja oikeuslaitosten ratkaisuja haluamaansa suuntaan ja niinpä heikommassa asemassa oleva ja reaalitodellisuudessa elävä uhri ei saa edes ääntään kuuluviin, oikeudesta puhumattakaan. Vähempiarvoista kun kenenkään ei tarvitse kuunnella eikä hänen sanalleen arvoa antaa.


Profeetat - taivaalliset valtuusmiehet

En ole erikoisempi Israel-fani enkä ole asettunut Israelin puolelle palestiinalaisia vastaan enkä palestiinalaisten puolelle Israelia vastaan - "musta kylki kummallakin" - vaikka usein Israelin kansan vaiheita Aretalogian sivuilla tarkastelenkin.
     Ainutlaatuista Israelin kansan vaiheiden tutkistelussa on se, että tämä kansa on ainut maailmassa, jonka vaiheita voidaan tarkastella yli 4000 vuoden aikasektorilla, Aabrahamista tähän päivään asti, ja tämän kansan kohtaloissa näkyy selkeästi, miten kansakunta on korkean henkisen ja moraalisen ryhdin myötä menestynyt ja kukoistanut kuin myös henkisen ja moraalisen ryhdin rappeutumisen myötä luhistunut aina Baabekin vankeuteen ja Natsi-Saksan vainoihin asti.
     Oikeus ja totuus ovat olleet muinaisen Israelin keskeisiä yhteiskunnan kulmakiviä kuin myös nuhteettomasti virkansa hoitavat esivalta, tuomarit ja lain laatijat. Nyt jos näiden toiminnassa ilmeni epäkohtia, vääryyttä ja vääriä tuomioita, Jumala herätti profeettoja ojentamaan Israelin kansan kuninkaita, pappeja ja valtaherroja.
     Kuningas Ahab oli yksi onnettomuus Israelin kansalle aina ryöstömurhaan asti ja Jumala lähetti profeetta Elian julistamaan kuninkaalle ja hänen vaimolleen peruuttamattoman tuomion:

20. Ahab sanoi Elialle: "Joko löysit minut, sinä vihamieheni?" Hän vastasi: "Jo löysin. Koska sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä,
21. niin katso, minä annan onnettomuuden kohdata sinua ja lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista Ahabin miespuoliset jälkeläiset, kaikki tyynni.
22. Ja minä teen sinun suvullesi niinkuin Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja niinkuin Baesan, Ahian pojan, suvulle, koska sinä olet vihoittanut minut ja saattanut Israelin tekemään syntiä.
23. Myöskin Iisebelistä on Herra puhunut sanoen: Koirat syövät Iisebelin Jisreelin muurin luona.
(1. Kun. 21 luku)

Profeetta Jesaja toimi kuningas Hiskian aikana ja myös hänellä oli suorat totuuden sanat kansan johtajille julistettavana:

Voi, kuinka onkaan portoksi tullut uskollinen kaupunki! Se oli täynnä oikeutta, siellä asui vanhurskaus, mutta nyt murhamiehet.
22. Sinun hopeasi on kuonaksi käynyt, jaloviinisi vedellä laimennettu.
23. Sinun päämiehesi ovat niskureita ja varkaiden tovereita; kaikki he lahjuksia rakastavat ja palkkoja tavoittelevat; eivät he hanki orvolle oikeutta, lesken asia ei pääse heidän eteensä.
(Jesaja 1. luku)

Samoin oli profeetta Miikan julistus:

8. Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit.
9. Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran,
10. rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä.
11. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: "Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta."
(Miika 3 luku)


Myös meidän aikanamme

Kaikki se, mitä oli ja tapahtui Vanhan Liiton Israelissa, on esikuvallista kaikkia aikoja ja kaikkia todellisia Jumalan palvelijoita varten. Pohjimmiltaan ihminen on edelleenkin yksi ja sama "vanha aatu" kuin mitä oli jo luolamiehen aikoina ja kautta ihmiskunnan historian. Vahvemman itsekkäät pyrkimykset vääristävät totuuskäsitteitä ja oikeuskäytäntöä ja johtavat vähempiosaisten alistamiseen ja sortamiseen tai muutoin eriarvoistamiseen. Näin maassamme ja etenkin maailmalla on valtavat alistetussa asemassa olevat kansanjoukot - jatkuvien vääryyksien ja riiston uhreina ja synnyttävät levottomuutta ja turvattomuutta.
     Nyt ainut ratkaisu yhteiskuntarauhaan ja kansakuntien menestykseen on se, että vallitseviin epäkohtiin ja vääryyksiin puututaan riittävän tehokkaasti ja määrätietoisesti - niin kuin tapahtui Vanhan Liiton profeettojen ja sittemmin Johannes Kastajan, Jeesuksen ja apostolien toimesta. Mutta. Jotta tämä voisi tapahtua, tarvitaan niitä mitään pelkäämättömiä ja voimallisia julistajia, jotka ymmärtävät, mitä todellinen totuus ja oikeus ovat ja uskaltavat pukea oivalluksensa sanoiksi ja toteuttaa oivalluksensa käytännössä seurauksia ja vaaroja; jopa kuolemaa pelkäämättä.


Vuonna 1817 Liperin kirkkoherran apulaiseksi nimetty nuori pappi, Henrik Renqvist, on ollut yksi kotoisen kristillisyytemme merkkihenkilöistä, ajan merkki omalla ajallaan, joka taivaan valtuusmiehenä puuttui voimallisin sanoin silloiseen Liperin turmeltuneeseen kristillisyyteen ja pitäjän syntimenoon. Nuoren tulisieluisen ja voimakashenkisen papin julistuksessa sai ojennusta niin kirkkoherra, pitäjän nimismies ja muukin pitäjän "kerma", juoppokurjuuteen sortunutta rahvasta unohtamatta. Renqvistin julistuksen vaikutuksesta Liperissä syntyi kansan keskuudessa herätystä ja uusi elämä virisi ihmisten sydämissä johtaen myönteiseen kehitykseen koko pitäjässä. Sen sijaan hengelliseen velttouteen ja välinpitämättömyyteen suistuneen kirkkoherran ja muun syntikurjuuteen sortuneen pitäjän eliitin lihassa nuori tulisielu oli niin paha piikki, että hänestä oli päästävä eroon ja niin hänet lopulta, vuonna 1826, passitettiin Loviisan edustalla olevan Svartholman linnakesaareen vankien sielunhoitajaksi ilman oikeutta poistua saarelta moneen vuoteen.
     Eli Jumalan vanhurskautta, totuutta ja oikeutta puolustaessaan hän oli joutunut samanlaisen vainon kohteeksi kuin mitä kaikki todelliset Jumalan palvelijat ovat ennen häntä joutuneet ja tulevat kaikkina aikoina joutumaan.



Henrik Renqvist
                              Svartholman linnakesaari Loviisan edustalla.
(Artikkelin kuvat Kirkkohistorian sivuilta)



Apostoli Paavali kirjoittaa Timotekselle:

Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.

Nämä sanat Paavali kirjoitti Timoteukselle ollessaan Neron vankina Roomassa ja odottaessaan mestaamistaan, joten Paavali, jos kuka, tiesi mitä nämä sanat pitivät sisällään.
     Koko sen ajan, mitä Saulus Tarsolainen, sittemmin Paavali, oli Kristuksen tietä astellut ja Jumalan tahtoa täyttänyt, oli ollut vainojen tietä. Jo Damaskosta hänet oli pitänyt laskea yöllä kaupungin muurin aukosta ulos, muutoin olisi tapettu ja tämän jälkeen minne ikinä Paavali meni, siellä syntyi vainot ja valtavat mellakat. Viidesti ruoskittiin, kivitettiin lähes kuoliaaksi ja viimeinen lähtönsä Jerusalemista oli tapahtunut yöllä suuren sotaväenosaston turvaamana kunnes hän lopulta laski Roomassa päänsä pölkylle ja antoi lyödä päänsä pois. Paavalin viimeisiä ohjeita Timoteukselle oli:

1. Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
2. saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
3. Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
4. ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin.
5. Mutta ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.
6. Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut.
7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
8. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

Paavalin kulkema tie oli siis vainojen, kärsimysten ja marttyyriuden tietä ja on ollut lukemattomien todellisten Jumalan totuutta ja oikeutta puolustavien tienä ja tulee aina olemaan. Uskoisin, että tämä Paavalin perintö on ollut kantavana voimana myös Henrik Renqvistillä hänen vankilasaarella eristyksissä ollessaan.
     Mutta. Vaikka Jumalan palvelijan tie on vainoja ja kärsimystä, tämä on myös voittojen tietä. Niinpä eristyksen vuodet tarjosivat Renqvistille mahdollisuuden käännöstyöhön ja omaan kirjalliseen tuotantoon ja Kristuksen armon osallisuuteen päässeet vapautuvat vangit olivat Renqvistin lähettiläitä vankilasaaren ulkopuolella ja näin Jumalan sana ei ollut kahlittuna vankilasaarelle vaikka Renqvist itse olikin.

Vuonna 1835 Henrik Renqvist nimettiin kappalaiseksi Sortavalaan, josta tuli hänen varsinainen toimintansa keskus ja uuden voimallisen herätyksen ydinalue, josta käsin Rukoilevainen herätys levisi Karjalassa, Etelä-Savossa sekä Itä- ja Keski-Hämeessä ja mittava on se elämäntyö, jonka Henrik Renqvist - puhdas oksa Herran viinipuussa - teki ja hänen palveluksen työnsä on kantanut hyvää hedelmää kotoiselle kristillisyydelle ja koko Suomen kansalle aina näihin päiviin asti. Samalla rohkea Herran palvelija jätti myös meille esikuvan siitä, miten Jumalan vanhuskautta, totuutta ja oikeutta on puolustettava vainoja pelkäämättä ja vaivoja säästämättä.


Omakohtaisia kokemuksia

Jos onkin niin, että maallisessa oikeuskäytännössä toteutettava oikeus on auktoriteettien, satraappien ja valtaherrojen itsekkäiden mielikuvien siivittämää oikeutta, niin samaa se tuppaa olemaa myös uskonnollisissa piireissä. Siitäkin huolimatta, että Raamatun mukaan Jumalan seurakunnan tulisi olla totuuden pylväs ja perusta ja Kristuksen valtaistuimen valtikan tulisi olla oikeuden valtikan. Eli otsikko-osaa siteeraamani kuningas Salomon sanat: "minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys", ovat elävää todellisuutta myös meidän aikanamme.

Elettiin armon vuotta 1979. Oli Sodankylän helluntaiseurakunnan vuosikokous ja tavan mukaan oltiin taas kerran erottamassa muutamia seurakunnasta "saatanan haltuun".
     Toinen näistä erotettavista oli nuori tyttö, jonka taustalla oli se, että hänet oli muutamaa vuotta aiemmin, ennen minua, 15-vuotiaana, kastettu ja liitetty seurakuntaan vanhemmilta salaa ja tytön pikkupöksytkin kuivatettu rukoushuoneella jotta vanhemmat eivät saa tietää, että heidän tyttärensä on käynyt helluntailaisten kasteella.
     Kuitenkin vanhemmat olivat saaneet tämän tietoonsa ja tytön vehkaaminen helluntailaisten kanssa oli loppunut siihen ja nyt tätä tyttöä oltiin mahtipontisesti saatanan haltuun erottamassa.
     Itse olin pari kuukautta aiemmin raamattukoulusta palannut Jumalan valtuusmies ja nyt kun tiesin asian taustat, että helluntailaiset olivat itse tehneet laittoman teon kastaessaan alaikäisen tytön ilman vanhempien suostumusta, en voinut siinä tilanteessa vaieta. Otin asian keskustelun aiheeksi ja vasta tässä vaiheessa saarnaaja toi esille sen, että kyseinen tyttö oli itse pyytänyt kirjeellisesti eroa seurakunnasta; ja niinpä esityksestäni pöytäkirjaan merkittiin, että hänelle myönnettiin omasta pyynnöstään ero seurakinnasta. Eli ei erotettu saatanan haltuun; ja kun vastustuksestani johtuen toistakaan esillä ollutta ei erotettu seurakunnasta, tämä oli raskas arvovaltatappio Eino Outakiven johtamalle vanhimmistolle ja etenkin saarnaajalle. Mutta, siitäkin huolimatta, että tämän jälkeen minulle kiristeltiin hampaita, tiesin tehneeni täysin oikein puolustaessani Jumalan totuutta ja oikeutta lahkolaisten mielivaltaa vastaan.

Nämä tapaukset eivät olleet ainoat ongelmat siinä seurakunnassa ja kun vanhimistolla ei ollut aikomustakaan parannukseen ja menneiden ja senhetkisten ongelmien kuntoon saattamiseen, minulle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin 19. elokuuta samana vuonna ilmoittaa seurakunnan sunnuntaikokouksessa aikani siinä seurakunnassa päättyneeksi ja samalla pyysin omasta aloitteestani eroa Sodankylän helluntaiseurakunnasta.
     Mutta kaikki ei olutkaan sillä selvä. Kuukautta myöhemmin, syyskuun 22 päivänä 1979, olin Helsingissä Paul Yonggi Chon seminaarissa kun helluntailaisten Ristin Voitto-lehdessä oli Eino Outakiven laatima ilmoitus: "Sodankylän helluntaiseurakunnan evankelista Leo Salmela ei nauti seurakunnan luottamusta".
     Olin yli kuukausi aiemmin eronnut kyseisestä seurakunnasta ja niinpä tämä ilmoitus oli täyttä valhetta, jolla maineeni mustattiin koko helluntaiherätyksen silmissä ja saatettiin koko helluntaiherätys valheen valtaan ja tämän valheen vallassa helluntaiherätys on ollut jo yli 25 vuotta. Eikä siinäkään kaikki. Tämän lisäksi pitäjältä kantautuneiden tietojen mukaan samainen Eino Outakivi on levittänyt myös Sodankylässä samaa valhetta: "Leo on erotettu seurakunnasta". Samoin "Leo-on-saatanasta" hysteriaa on levitetty helluntailaisten toimesta niin Sodankylässä kuin vähän muuallakin Suomessa.

Eli näin vaikea on paikka lahkolaisille silloin kun joutuvat kasvotusten Jumalan kirkastetun ja ehdottoman totuuden ja oikeuden kanssa. Totuuden, joka osoittaa heidät syypäiksi niin rikoksiin, valheisiin kuin synteihinkin. Mutta kun koskaan ei ole tarvinnut todellista parannusta tehdä niin ei sitä parannusta myöskään koskaan osata tehdä. Vuorisaarnassaan Jeesus julistaa:

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'
Ihmisen iankaikkisuuskohtalo ei siis määräydy jonkun uskontokunnan jäsenyyden perusteella eikä edes sen perusteella, että hurskastellaan Jeesuksen nimessä ihmisten edessä. Ihmisen iankaikkisuuskohtalo määräytyy sen mukaan, miten ihminen yksilönä toteuttaa ja edustaa Jumalan tahtoa, Jumalan totuutta ja oikeutta omassa elämässään ja toiminnassaan.
     Johannes Kastajaa ei olisi koskaan mestattu ellei hän olisi mennyt ojentamaan itseään kuningasta pelehtimisestä veljensä vaimon kanssa. Jeesusta ei olisi koskaan ristille naulittu mikäli hän olisi nöyristellyt silloisten harhautuneiden ylipappien ja fariseusten edessä. Martti Lutheria ei olisi koskaan tuomittu henkipatoksi mikäli hän olisi alistunut vastoin omaatuntoa paavin vallan edessä ja haalinut anekaupalla rahaa paavin pohjattomaan kassaan eikä myöskään Henrik Renqvistiä olisi vankilasaarelle eristetty mikäli hän olisi sopeutunut Liperin julkijumalattomaan menoon ja silmänsä kaikelta ummistanut.

Jumala itse todistaa Daavidista:

22. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: 'Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.'

Eli siis ihmisten mielenmukaisen ja Jumalan mielikarvaudeksi ihmisten mielisuosioon pyrkivän kuninkaan ja oikeuden jakajan, Saulin, Jumala pani viralta ja valitsi seuraajaksi Daavidin, vähäisimmästä suvusta ja vielä veljeksistä vähäisimmän, mutta joka kaikessa täytti Jumalan tahdon. Tällaisia todellisia Jumalan tahdon täyttäjiä, kirkastetun totuuden ja oikeuden puolustajia, Jumala etsii myös tämän sukupolven keskeltä.


Oikeus on kuolematon

Älkäät niin pyytäkö kuolemata teidän erhetykselläns/ ja älkäät etsikö kadotusta teidän kättens töillä. Sillä ei Jumala ole tehnyt kuolemata/ ja ei hänelle kelpaa elävitten kadotus. Mutta hän on kaikki luonut/ että he hänen olemisessans oleman pitäis/ ja mitä maailmas luodaan/ se on hyvä/ ja ei siinä ole mitäkään vahingollista: Sitälikin ei ole helvetin valtakunta maan päällä (sillä oikeus on kuolematon). Mutta jumalattomat pyytävät sitä sekä sanalla että työllä/ sillä he pitävät hänen ystävänäns/ menevät pois/ ja yhdistävät itsens hänen kanssa/ sillä he ovat sen ansainneet/ että he ovat hänen omans. (Viisauden Kirja 1 luku)

Maatamme pidetään kristittynä maana, jossa valtaosa kansasta kuuluu kirkkoon tai johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan ja kuitenkin henkinen ja moraalinen rappio ynnä rikollisuus ja vääryys leviää kuin ruttotauti kansan keskuudessa ja uhkaa jo koko kansakuntamme tulevaisuutta
     Kaikkein suurimmaksi syyksi nykyiseen kielteiseen kehitykseen näen sen, että niin kirkossa kuin vapaissa suunnissakin on unohtunut ratkaiseva perustotuus ja sen julistaminen. Eli että. Jokainen ihminen on henkilökohtaisessa vastuussa siitä, mitä on tämän elämän aikana tehnyt tai jättänyt tekemättä., joko hyvää tai pahaa; ja että yksikään ihminen ei voi tätä iankaikkisuusvastuutaan mihinkään paeta. Jos onkin niin, että vahvemmat tai korkeammat pystyvät vääristämään maallista oikeutta niin tämä ei onnistukaan enää iankaikkisuudessa. Siellä jokainen kohtaa oman menneisyytensä ja tekonsa ja ellei tässä ajassa ole tehnyt väärinteoistaan todellista parannusta ja hoitanut asioitaan kuntoon, nämä väärinteot tulevat vastaan iankaikkisuuden portille ja kohtalona on helvetin tulijärvi, eli toinen kuolema.

"Sitälikin ei ole helvetti maan päällä, sillä oikeus on kuolematon", sanottiin vuoden 1642 Bibliasta siteeraamassani Viisauden Kirjassa. Joku voi ajatella, että Jumala on hirviö helvetteineen. Totuus kuitenkin on, että helvetti tekee Jumalasta oikeuden Jumalan, joka vie oikeuden voittoon silloin kun täällä ajassa oikeus ei voita.
     Toisaalla tässä lehdessä on juttua Reinon ja Hannun jo vuosia ja vuosikymmeniä jatkuneista oikeustaisteluista, taistelua oikeudesta, joka näyttää niin saavuttamattomalta. On kuitenkin lohdullista tietää, että Jumalan sydän on uhrien puolella vääriä ja väkeviä vastaan ja viimeistään tuonpuoleisessa Reino ja Hannu ynnä me tuhannet muut saamme oikeuden osaksemme. Tämä maallinen elämämme on suuren iankaikkisuuden rinnalla vain ohikiitävä hetki; eikä ole ratkaisevaa se, mitä tässä elämässä tapahtuu. Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu iankaikkisuudessa ja nyt kun Jumalan sydän sykkii meidän uhrien puolella, meidän asiamme on elää itse nuhteetonta elämää - ettemme lähde vääryyden asein vääryyksiä vastaan taistelemaan - että taistelemme hengen asein totuuden ja oikeuden puolesta ja jätämme tuomiovallan Jumalalle. Ja kun me näin teemme, meidän tulee hyvin käymään.

Siispä Herra siunatkoon kaikkia vääryyksien ja rikosten uhreiksi joutuneita ja antakoon rohkeutta ja voimaa uskoa oikeuden voittoon ajassa ja iankaikkisuudessa.

Otsikkosivulle
Etusivulle