Tehkäämme kaikkein ensimmäiseksi mielikuvamatka avaruuteen. Ajatellaan, että matkaamme raketillamme kohti Pohjantähteä noin miljoona kilometriä ja jäämme tarkastelemaan avaruuden näkymiä. Nyt me näemme Maa-planeetan pienenä pallon-puolikkaana (Kotiplaneettamme Maa) kauempana auringon loistavana tulipallona sekä pienen Kuu-puolikkaan ja miljoonittain tähtiä kaikkialla. Nyt mikään ei enää liikkuisi, ei säteilisi tähdet, ei olisi tähdenlentoja, ei olisi yötä eikä päivää eikä mikään enää ilmaisisi ajan kulumista. Täällä avaruudessa ymmärtäisimme oikeassa valossa Raamatun sanan, jonka mukaan Jumalan ajanlaskussa yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin eilinen päivä. Samoin ymmärtäisimme myös, että Maa-planeetta on osa tähtitarhoja eikä voida enää sanoa päämme päällä olevaa tähtitaivasta Jumalan taivaaksi, sillä kaikkialla Maa-planeetan ympärillä olisi lukematon määrä tähtiä, samanlaisia kuin meidän aurinkomme ja pienempiä vain sen vuoksi, että ovat niin äärettömän kaukana ja tärkein asia, minkä avaruusmatkallamme oppisimme, on se, että Maa on ainut planeetta avaruudessa jossa me tiedämme olevan elämää; ja että elämä Maa-planeetalla on suurin rikkaus, mitä mistään voi löytyä; ja että elämän suojeleminen on arvokkain tehtävämme.

Elämän suojeleminen Maa-planeetalla on ollut myös Jumalan tärkein asia niin kauan kuin elämää tällä planeetalla on ollut. Nyt kaikki ne elämänohjeet ja säädökset, joita Jumala on profeettainsa kautta antanut, kuin myös Mooseksen kautta annettu laki, tähtää aina ja vain elämän suojelemiseen ja siihen, että kauan eläisimme ja menestyisimme maanpäällä. Tämä on ollut käskyjen ja säädösten tavoite ja tämä on ollut kaikkien Jumalan profeettojen ja sananpalvelijoiden tehtävä. Pitää ihminen sillä tiellä, jolla hän saavuttaa menestyksen ja joka suojelee elämää tällä planeetalla. Ja tämä on myös nyt kaikkien todellisten jumalanpalvelijoiden tehtävä myös tässä ajassa. Että kauan eläisimme ja menestyisimme Maa-planeetalla.

Jo paljon ennen Aabrahamia, Israelia ja Moosesta Jumala kantoi huolta elämän säilymisestä ja ihmisen tulevaisuudesta maan päällä. Näihin Jumalan hyviin aivoituksiin kuului Myös Israelin kansan perustaminen omalle nimelleen kunniaksi ja esikuvaksi kaikille kansoille Maa-planeetalla. Nyt kuitenkin Raamatun historia osoittaa, että hyvin työläästi Jaakobin heimo Jumalan hyvässä tahdossa pysyi ja tämän vuoksi Jumala joutui uudelleen ja uudelleen herättämään profeettoja sekä lähettämään näitä uppiniskaisen kansan keskuuteen ojentamaan kansaa parannuksen ja uskollisuuden tielle. Sillä muussa tapauksessa kansa tulisi tuhoamaan itsensä ja tulevaisuutensa.

Profeetta Hoosea oli yksi näistä Jumalan kutsumista ja valitsemista profeetoista, joiden tehtävänä oli palauttaa Jaakobin heimo ja sen myötä koko ihmiskunta parannukseen ja uudelleen menestyksen ja siunauksen tielle. "Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa. Sen tähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat."
     Nyt tässä kohtaa on huomioitava se, että vaikka Jumalalla oli huoli koko ihmiskunnasta ja elämän säilymisestä Maa-planeetalla, niin profeetta Hooseaa ei lähetetty pakanain tykö, vaan ennenkaikkea Israelin kansan keskuuteen, kansan, jonka Jumala oli valinnut nimelleen kunniaksi, mutta joka oli harhautunut kauas Jumalan yhteydestä ja suunnitelmista. Edelleen: "Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon, hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi." Siis Jumalan valittu kansa oli harhateillä ja taitoa vailla tuhoamassa oman tulevaisuutensa. Ja aivan samaa sanomaa julisti myös profeetta Miika: "Ja minä sanoin: Kuulkaa, Jaakobin päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat! Eikö teidän tulisi tuntea oikeus, teidän, jotka vihaatte hyvää ja rakastatte pahaa, jotka raastatte ihmisten nahan heidän päältänsä ja lihan irti heidän luistansa? Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit. Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran," Siis jälleen suoraa totuuden sanaa Jumalan valitulle kansalle, jolle Jumala vielä tahtoi antaa sijaa parannukselle ja paluulle Jumalan yhteyteen.


1. Heräjä Suomen kristikansa

Jumalan hyvät aivoitukset menivät Israelin kansan keskuudessa yhä uudelleen ja uudelleen pieleen. Sen vähän aikaa, minkä kansa joidenkin profeettain vaikutuksesta parannuksen teki ja palasi harhateiltään Jumalan yhteyteen, sen vähän aikaa kansa menestyi, kunnes nousi uusi kuningas uusine aatteineen ja taas kansakunta suistui tuhon ja turmion tielle. "Ei ollut uskollisuutta, ei Jumalan tuntemusta maassa". Lopulta kävi niin, että Israelin kansan etsikkoaika umpeutui ja Herra lähti toteuttamaan hyviä aivoituksiaan hengellisen Israelin, kaikista kansoista kutsutun ja erotetun Kristuksen seurakunnan kautta. Seurakunnan, jonka hän oli omalla verellään itselleen lunastanut. Näin alkoi Uuden Liiton ja Pyhän Hengen toiminnan aika. Aika, jolloin jokaisessa kansassa se, joka tekee vanhurskauden, on Jumalan palvelija ja valittu ase Jumalan kädessä toteuttamaan Jumalan hyviä aivoituksia yksilöihmisiä, kansakuntia kuin elämän säilymistäkin maanpäällä silmälläpitäen.
     Jeesuksen kuoleman ja poismenon jälkeen Jumalan hyvät aivoitukset toteutuivat alkuseurakuntien kautta ja Jumalan armon ja rakkauden aivoitukset tulivat kaikkien kansojen tietoon niin Filippuksen, Pietarin, Paavalin kuin lukemattomien muidenkin palvelustyön kautta. Kuitenkin kuluneet pari vuosituhatta ovat murheellisella tavalla osoittaneet myös sen, että täysin samat harharetket ja lankeemukset, jotka Vanhan liiton Israelissa ilmenivät, ilmenevät samalla tavalla myös Uuden Liiton hengellisessä Israelissa, sillä niin pitkälle harhautunutta eksyksissä vaeltamista on kristikunnan vaellus kuluneet vuosituhannet olleet ja on edelleenkin.

Yksi Kristinuskon suurimpia eksytyksiä on ollut 300-luvulla Rooman keisarin toimesta käyttöönotettu ns. valtiokirkkokäytäntö, joka on perustunut uskontopakkoon ja kansan alistamiseen, jossa Raamattua on häikäilemättä käytetty lyömä-aseena vähäosaista sorrettua kansaa vastaan. Ja näin ollut vuosituhansien ajan koko kristillisessä maailmassa. Ensin paavinvallan toimesta ja sittemmin myös protestanttisten valtiokirkkojen toimesta. Myös Ruotsi-Suomessa ja sittemmin myös meidän itsenäisessä maassamme, jossa kirkko ei ole pätkän vertaa välittänyt ihmisten iankaikkisuuskohtaloista tai Jumalan pyhyyden ja totuuden kirkastamisesta kaikelle kansalle ja ainakin omakohtaiset kokemukseni liki 50 vuoden ajalta on, että kirkon Jumala ei ole koskaan köyhien rukouksia kuullut eikä köyhillä ole koskaan ollut osaa, ei arpaa kirkon toiminnassa. Kirkon Jeesus ei koskaan valitse myöskään koulunkäymättömiä ja oppimattomia "Galilean kalastajia" opetuslapsikseen. Kirkon Jeesus valitsee "seuraajansa" suurista suvuista ja rikkahitten rinnalta sekä niistä kodeista, joilla on ollut varaa kustantaa edes yksi pojista pappiskouluun. Tämän lisäksi kirkon yksi keskeisimpiä tehtäviä on vuosisatojen ajan ollut pitää kansaa pimennossa niin, ettei sen sieluihin loista se Kristuksen kirkkauden evankeliumi, joka "kukkulat alentaa ja laaksot kohottaa", eli tekee ihmisistä tasavertaisia veljiä ja sisaria Jumalan suuressa perheessä - hengellisessä Israelissa - riippumatta synnynnäisistä lähtö-kohdista, iästä, sukupuolesta, koulusivistyksestä tai muista ajallisista yksityiskohdista. Yksi osoitus tästä valtiokirkon kansan "paimentamisesta" oli v. 1726 Ruotsin kuninkaan antama asetus, Konventikkeliplakaatti, jolla kiellettiin kirkon ulkopuoliset hartaustilaisuudet.
     Nyt kun näin on ollut ja nyt kun jokainen vähänkään Raamattua tunteva ja asioita ajatteleva on ymmärtänyt, ettei tällainen valtiokirkkokäytäntö ole Raamatun mukainen Uuden Liiton seurakuntakäytäntö, tämä on antanut perusteet lukemattomille nk. vapaille uskonsuunnille, joissa on enemmän tai vähemmän onnistuneesti pyritty toteuttamaan Uuden Liiton seurakuntamallia. Nyt seurauksena on ollut täydellinen hengellinen kaaos, jonka vertaista Kristinuskon historiasta on aivan turhaa lähteä edes etsimään. Käytännössä tämä hengellinen kaaos on häpäissyt Kristinuskon ja Jeesuksen nimen niin perusteellisesti, ettei Jeesuksen nimellä ole minkäänlaista arvovaltaa nykyisessä maailmanajassa ja tätä Jeesuksen nimeä eivät ole häpäisseet pakanat tai muut uskonnot, vaan nimenomaan ne, jotka hänen nimessään ovat puuhastelleet. Nykyinen kristillisyys vilisemällä vilisee mitä moninaisempaa "Jeesus-pelleä", hurmahenkistä utopistihaihattelijaa ja "ainoan oikean uskon" edustajaa kilpailemassa ihmisten sieluista ja karsinoimassa heitä "ainoan oikean uskon" karsinaan. Tällaiseksi "ainoan oikean uskon" kriteeriksi kelpaa milloin mikäkin toisista poikkeava yksityiskohta, kuten Jumalan nimi jehovalaisille, oikea sapattikäsky adventisteille, oikea oppi Pyhästä Hengestä helluntailaisille jne. jne. tai toisuskoiset ovat muuten vain "aidan takana määkijöitä" kuten vanhoillislestadiolaisilla. Ja nyt sen takia, että valtiokirkko ynnä Jeesuksen nimeen puuhastelleet ovat Jeesuksen nimen perusteellisesti häväisseet, kansa-kuntamme on ajautunut siihen synnin saastaan ja tuhokierteeseen, joka huumeiden, aviorikosten, huorintekemisten, alkoholismin, rikollisuuden, mammonanpalvonnan jne. jne. muodossa kansakuntamme keskuudessa ilmenee ja syöksee tuhannet ja taas tuhannet ihmiset tuhon tielle ja uhkaa jo koko kansakuntamme olemassaoloa. "Kuulkaa Herran sana, te israelilaiset, sillä Herralla on oikeudenkäynti maan asukasten kanssa; sillä ei ole uskollisuutta, ei laupeutta eikä Jumalan tuntemusta maassa. Vannotaan ja valhetellaan, murhataan, varastetaan ja rikotaan aviot, murtaudutaan taloihin, ja verityö verityötä seuraa."

"Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit. Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran, rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: "Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta." Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsä-kukkulaksi."

Profeetta Miikaa ei siis lähetetty ojentamaan pakanoita parannukseen vaan nimenomaan Jumalan valittua kansaa, jonka hän oli omalle nimelleen valinnut. Nyt tämä sama periaate toimii tänäkin päivänä. "Mutta minä olen täynnä voimaa, Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset ja Israelille sen synnit." Eli että. Minun tehtäväni ei ole osoittaa syyttävällä sormella jotain jumalatonta holistia tai vankilakuntia tai muuta alatietä kulkevaa julkisyntistä, vaan ennen kaikkea tehtäväni on kajota siihen, mistä kaikki jumalattomuus ja synnin saasta kansan keskuudessa aiheutuu. Eli saarnattava parannuksen saarnaa niille, jotka ovat harhoillaan, eksytyksillään ja puuhasteluillaan Jeesuksen nimen häväisseet. Eli tämän ajan uskovaisina esiintyville. Sillä juuri sieltä on asian ydin kaikkeen synnin saastaan ja pahuuteen. Papit valhettelevat työkseen, hurmahenget elävät omassa utopistisessa haavemaailmassa ilman minkäänlaista kontrollia ja yhteyttä elämän realiteetteihin, ihmisten sieluilla puoskaroivat hengelliset puoskarit paimentavat laumaansa koston ja tuomion hengessä niitä kohtaan, jotka eivät suostu "sätkynukkeina" heidän pilliensä mukaan tanssimaan jne. Poissa on todellinen Jumalan totuuden ja vanhurskauden tuntemus, maan suola ja maailman valkeus, joka kirkastaisi Jumalan hyvät aivoitukset nykyiselle sukupolvelle. Kristikansan olisi lähettävä ja kiivettävä Mestarin mukana kirkastusvuorelle, mutta tälle kirkastusvuorelle he eivät uskalla kammioistaan lähteä sen vuoksi, ettei heidän alastomuutensa häpeä paljastuisi. Totuus tulee murskaamaan kaikki utopiat, illuusiot ja harhat ja jos koko uskonelämä on ollut pelkkien utopioiden ja illuusioiden varassa elämistä niin mitä jää kun totuus kaiken paljastaa? Ei mitään. Ja jos totuus ei saa nyt ajassa illuusiota riisua, niin nämä riisutaan taivaan portilla ja taivaan portit jäävät iäti avautumatta: "Keitä te olette. Minä en ole koskaan teitä tuntenut?":


2. Primitiiviharhat uskonnoissa.

"Sentähden maa murehtii, ja kaikki siinä asuvaiset nääntyvät, metsän eläimet ja taivaan linnut; myöskin kalat merestä katoavat"

Siinä vaiheessa kun Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet, ihmisten maailmankuva on ollut yksioikoinen ja pieni. Sen aikaisten ihmisten maa on ollut tasainen laatta, jonka jokin vedenpaisumus on voinut peittää, samoin taivas on ollut päämme päällä oleva sininen kaari, "taivaan kuori", jonka päällä on ollut Taivasten Valtakunta Jumalan valtaistuimineen ja enkeleineen. Nyt kun Hengen intuitioita on sanoiksi puettu ja Kirjaan kirjoitettu, ihmiset ovat joutuneet käyttämään sitä sanallista ilmaisua, joka silloisessa maailmassa elävillä ihmisillä on ollut käytettävissä ja näin primitiiviharhat ovat päässeet myös Raamatun Kirjoituksiin ja ovat säädelleet ihmisten totuuskäsitteitä. Niinpä esim. vielä sataluvulla oli Uuden Liiton seurakunnissa se käytäntö, jonka mukaan jokainen, joka rohkeni väittää maata pallonmuotoiseksi, oli harhaoppisena seurakunnasta saatanan haltuun erotettu. Sittemmin kirkko on hyväksynyt sen, että maa on pallon muotoinen, mutta missään tapauksessa se ei ole pyörinyt, ja niinpä Galilei oli päästä hengestään väittäessään, että maapallo pyörii ja vielä nytkin, huolimatta tieteellisestä kehityksestä ja tiedon lisääntymisestä, monille ihmisille aurinko nousee ja laskee, jopa annakan tekijöille, ja vielä nytkin useimmille ihmisille Jumalan Valtakunta, Taivas, on jossain tähtien tuolla puolen. "Mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme", niin kuin tämä on laulun sanoissa sanoiksi puettu.

Nyt ongelmaksi Kristinuskon kannalta asian tekee se, että enempää kirkolla kuin vapaillakaan suunnilla ei ole selkeää kuvaa Jumalan tarkoitusperistä ja siitä todellisuudesta, jota Jumala on aivoitellut. Vielä nytkin uskovien taivas on tähtien tuolla puolen ja helvetti jossain maan uumenissa. Niinpä eräskin saarnamies väitti, että Otava näyttää Jumalan silmissä viitoselta. Totuus kuitenkin on toinen: Otavan tähtikuvio näyttää Otavalta vain maan suunnasta katsottuna. Otavan keskimmäinen tähti, Megrez, on meistä vain 63 valovuoden päässä kun taas kauhan varren viimeinen tähti, Alkaid, on jo 210 valovuoden päässä, eli yli kolme kertaa kauempana ja tähtien liikkeet merkitsevät sitä, että 50.000 vuoden kuluttua Otavaa ei enää Otavaksi tunneta. Kaiken kaikkiaan tähtitarhoissa liikutaan niin mittaamattomissa ulottuvuuksissa, että "tähtien takaa" meidän on aivan turhaa lähteä etsimään Jumalaa enempää kuin uutta kotimaatakaan hyvin onnistuneille ihmisille; ja kuitenkin niin monet uskonsuunnat ovat "pelastamassa" ihmisiä juuri tänne tähtien takana olevaa "Taivaaseen". Nyt nämä primitiiviharhat uskonnoissa merkitsevät sitä, että monikaan paljon kouluja käynyt nuori ei pysty enää enempää kirkon kuin muidenkaan uskonsuuntien opetuksia ja sanomaa uskomaan. Uskovaiset leimautuvat lähinnä "höyrypää-haihattelijoiksi", jotka uskovat johonkin utopisti-Jumalaan ja taivaaseen. Näin elämää suojeleva ja menestykseen johtava todellinen Jumala-yhteys jää ihmisiltä löytämättä ja seurauksena on se syntikurjuus, joka kaikkialla on nähtävissä ja jälleen: Syy tähän syntikurjuuteen on niissä uskovina esiintyvissä, jotka yrittävät jotain utopistiharhoja ihmisille tyrkyttää.

19. Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
20. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan,
21. koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
22. Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
23. eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksiottamista, meidän ruumiimme lunastusta.

Kuten jo aivan alussa kävi ilmi, Maa-planeetta on tähtitarhoissa vaeltava planeetta, joka on ihmisen niin ajallinen kuin iankaikkinenkin tyyssija. Ihmisellä ei ole tulevaisuutta missään muualla maailmankaikkeudessa, eikä Jumala ole koskaan tarkoittanut ihmistä kurottautumaan jonnekin tähtien taakse. Tällainen tähtien taakse kurottautuminen on Baabelin tornin rakentajien uskoa ja sellaisenaan vihollisuutta Jumalaan kohtaan, sillä juuri se harhauttaa ihmisen pois asian ytimestä. Eli elämän suojelemisesta Maa-planeetalla.

Niin kuin oli profeetta Miika huolissaan maan saastumisesta ja elämän katoamisesta niin maalla kuin vesistäkin, niin oli huolissaan myös Paavali kirjoittaessaan roomalaisille, jonka kirjeen 8. luvusta edellä siteerattu kohta on. "Itse luomakuntakin huokaa raskautettuna ja odottaa Jumalan lasten ilmestymistä", eli vanhurskauden voittoa maanpäällä. Eikä siis tähtien taakse.

Nyt tässä on kaiken A ja O. Eli uskon päämääränä ei olekaan uskominen tähtien takana olevaan Jumalaan ja Taivaaseen, vaan uskon päämääränä on elämän suojeleminen maan päällä. Nyt tämä näkökohta asettaa koko kristinuskon uusien haasteiden eteen: Mitä me uskollamme tavoittelemme? Utopiaako vaiko reaalitodellisuutta? Ja olen täysin vakuuttunut siitä, että mikäli nykyinen kristikansa pystyy perkaamaan pois niin primitiiviharhat kuin muutkin utopiat, illuusiot ja eksytykset, niin vastaanotto kansan keskuudessa tulee olemaan kokonaan toista luokkaa kuin nykyään ja lukemattomat ihmiset löytävät elämälleen tarkoituksen ja päämäärän ja kokonaan uusi hengen elämä pääsee viriämään kansan keskuudessa menestykseksi yksilöihmisille, kansakunnille kuin koko luomakunnallekin.

Ahkeroi siis kristikansa ja nöyrry parannukseen Jumalasi edessä