|
USKONPUHDISTUKSEN AIKA
3. Lahkolaisuuden kirot
Paavalin Kirje galatalaisille 5. luku.
16. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan;
nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte. 18. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina,
niin ette ole lain alla. 19. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja
ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, 20. epäjumalanpalvelus,
noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet,
eriseurat, lahkot, 21. kateus, juomingit, mässäykset ja muut
senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin
olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri
Jumalan valtakuntaa. Meidän suomalaisessa
kristillisyydessämme on merkillinen kiire tuomitsemaan mm. intialaiset
uskonnot kuten Hare-Krishna-liike, äiti Amman jne. harhaopeiksi jotka
eksyttävät ihmisen ja syöksevät hänet helvettiin sen vuoksi, ettei niissä
uskonnoissa käytetä Jeesuksen nimeä. Kuitenkin syvällisempi asiaan
paneutuminen osoittaa, että tällä tuomiohenkisyydellään suomalainen
kristillisyys osoittaa täydellisen tietämättömyytensä ja pyrkii olemaan
asiantuntija sellaisessa asiassa, missä heillä ei ole minkäänlaista
asiantuntemusta. Sillä. Aivan samoja ekstaattisiin kokemuksiin pyrkiviä
ilmiöitä, josta mm. Hare-Krishna-liike tunnetaan, esiintyy myös kotoisessa
kristillisyydessämme, ennen kaikkea uskonlahkojen piirissä, eikä meidän
kotoista kristillisyyttämme tee yhtään pyhemmäksi se, että näissä
lahkoissa käytetään "mandrana" Hare-Krishna nimen sijasta Jeesus-nimeä ja
soittimena tamburan sijasta kitaraa. Ekstaasi on samaa ekstaasia
kummassakin. Tarkastelkaamme siis asiaa lähemmin:
Ymmärtääksemme asian ydintä, meidän on opittava tunnistamaan se, mikä
on ihmisen sielunelämään liittyvää ja erottamaan se puhtaasta hengen
toiminnasta. Apostoli Paavali korostaa
monissa kirjeissään hengen ja lihan välistä vastakkaisuutta ja painottaa
sitä, että meidän on hengellä kuoletettava lihan teot, jotta perisimme
iankaikkisen elämän. Galatalaiskirjeessään Paavali luettelee joukon lihan
tekojen tunnusmerkkejä, joihin kuuluu m. eriseurat ja lahkot. Tällä
Paavali ei tarkoita niitä uskontoja, jotka tulevat Intiasta tai muualta
vaan ennen kaikkea kristinuskon piiriin pesiytyviä eriseuroja ja lahkoja,
ja näitähän kotoinen kristillisyytemme vilisee täynnä niin kirkossa kuin
sen ulkopuolellakin ja nyt herää kysymys, mistä tunnemme lahkolaisuuden?
Lahkolaisuutena ei voida pitää kaikkia esim.
kirkon ulkopuolisia herätysliikkeitä ja paikallisseurakuntia sellaisenaan.
Lahkolaisuudella on tietyt erityistuntomerkkinsä, josta lahkolaisuuden
tunnemme silloinkin kun se on pukeutunut autuaallisuuden kaapuun.
Ensinnäkin. Raamattu osoittaa selvästi miten uskon tielle lähdetään.
"Kaikkien ja kaikkialla on tehtävä parannus" julisti Johannes Kastaja,
Jeesus ja apostolit ja tätä samaa julistavat kaikki todelliset Jumalan
palvelijat. Käytännössä parannuksen tekeminen
merkitsee sitä, että ihmisen on Jumalan pyhyyden edessä tutkittava itsensä
salatuimpaan saakka, omat tekonsa ja menneisyytensä ja tehtävä parannus
kaikista niistä asioista, jotka parannusta vaativat. Tunnustettava
syntinsä Jumalan edessä ja saatava synninpäästö sekä sen jälkeen sovittava
kaikkien niiden kanssa, joita vastaan on rikkonut. Tarvittaessa vaikka
vankilassa. Jeesus on sovittanut vain ne synnit, joita ihminen on tehnyt
Jumalaa vastaan. Sen sijaan ihmisen itsensä on sovitettava ne rikokset ja
vääryydet, joita ihminen on tehnyt toisia ihmisiä tai yhteiskuntaa
vastaan. Jumala ei anna anteeksi toisille ihmisille tekemiäsi
väärintekoja ennen kuin olet sopinut asian asianomistajan kanssa. Tai
kääntäen: Vain sinulla on oikeus antaa ihmisille anteeksi ne
väärinteot, joita ihmiset ovat sinulle tehneet. Näitä tekoja Jumala ei
sinun puolestasi anteeksi anna. Tämä on
siis se tie, jonka kautta ihminen vain voi saavuttaa vanhurskauden Jumalan
edessä ja saavuttaa hengen kuolemattomuuden - iankaikkisen elämän. Nyt
kirkko pettää ihmiset siihen valheturvaan, että lapsikasteessa hänestä on
tullut iankaikkisen elämän perillinen riippumatta siitä, miten hän elää
kunhan kirkon jäsenenä pysyy. Niinpä liki 50-vuoden aikana olen kuullut
papin saarnaavan vain yhden asian synniksi ja tämä "synti" oli uskovien
aikuiskaste: "Tälle kasteelle ei pidä menä, sillä se on syntiä", saarnasi
pappi ja ilmeisesti mitään muuta syntiä kirkon jäsenistön keskuudessa ei
sitten olekaan. Vastaavasti ns. vapaissa
suunnissa eksyttäväksi tekijäksi on muodostunut jokin merkillinen
"jättäytymis"- ja "Jeesuksen vastaanottamisoppi", joista opeista Raamattu
ei puhu mitään ja tässä on yksi kriteeri, josta tunnemme lahkolaisuuden.
Eli että. Lahkolaisilla ei ole tarkoitustakaan pelastaa ihmisiä
iankaikkista elämää varten vaan saada jäseniä omaan uskonlahkoonsa ja
tämän vuoksi parannuksenteon portti tehdään niin korkeaksi ja leveäksi,
että siitä voi mahdollisimman suuret joukot pystypäin sisään kävellä ilman
todellista nöyrtymistä todelliseen parannukseen ja nyt kun näin helppoa
uskontielle lähteminen on, niin sen mukaisia ovat myös uskon hedelmät.
Esim. meillä Sodankylässä Vapaakirkon menneisyyteen kuuluu jo kolmen
vastuullisessa saarnatyössä olevan syyllistyminen aviorikokseen ja
näyttääkin siltä, että Vapaakirkon tarkoituksena on "pelastaa" nuoria vain
saarnamiesten huoriksi. Ja aivan samoja piirteitä ilmenee myös
helluntailaisuudessa: Kun vielä 1978
raamattukoulussa ollessani raamattukoulun opetus oli selkeä. "Uutta
avioliittoa ei hyväksytä niin kauan kuin entinen aviopuoliso elää"
niin nyt avioerot ja uudet avioliitot ovat hyväksyttyjä ainakin Sodankylän
helluntailaisten piirissä. Ja taas tässä täyttyy lahkolaisuuden
tunnusmerkki: Eli lahkolaisten tarkoitus on pitää ihmisiä jäseninä omassa
lahkossaan ja tämän vuoksi ei haluta pitää selkeää linjaa, jottei kukaan
loukkaantuisi ja eroaisi heidän lahkostaan.
Suggestiiviset autuaallisuudet eksyttäjinä
Jo alussa sivusin ekstaattisia kokemuksia uskonnoissa ja käytännössä on
niin, että kaikki suggestiiviset autuaallisuudet voidaan liittää
ekstaattisten kokemusten piiriin. "On niin hyvä olla" on kokemus, joka
saavutetaan suggestioiden avulla niin hypnoosin piirissä kuin monissa
uskonnoissakin. Ja uskonnoissa tämä on vaarallinen harha sikäli, että
suggestiovaikutteisena tällaiset kokemukset toimivat riippumatta siitä,
oliko mukana Pyhää Henkeä vaiko ei ja riippumatta siitä, miten
uskollisesti Raamatun opetuksia noudatetaan. Nyt kun asiantuntemus näiltä
alueilta puuttuu kristillisyydestämme lähes täysin, on tällaisia
pelkästään suggestiovaikutteisia autuaallisuuksia erehdytty luulemaan
Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksiksi ja näin illuusio: "Näin Jumala meitä
siunaa" on valmis. Edelleen merkillepantavaa on se, että tällaiset
autuaalliset kokemukset kytkeytyvät tiettyihin asioihin kuten
herätysliikkeen nimi, tietyt laulut, tietty ympäristö, tietty joukko,
tietty kuva jne. joista muodostuu ns. suggestiivinen symboli, joka
synnyttää aina saman autuaallisen kokemuksen silloin kun ihminen on tämän
suggestiivisen symbolin kanssa tekemisissä. Aina silloin kun jostain
asiasta muodostuu suggestiivinen symboli ihmiselle, siitä asiasta on
muodostunut epäjumala sille ihmiselle. Nyt näitä suggestiovaikutuksia
synnyttävänä "epäjumalana" voi olla mm. herätysliikkeen nimi tai vaikka
alttaritaulu tahi kastemalja kirkon alttarilla. Katso Kuva Jeesuksesta
Nyt jos verrataan todellista hengen intuitiota ja suggestiovaikutteista
autuaallisuutta toisiinsa näillä on niin suuri ero kuin on radion YLE.n
I.n ohjelmilla radio-mafiaan nähden. Niin kuin on radio-mafiaa kuunteleva
täysin kuuro sille, mitä tulee samaan aikaan YLE.n I.ltä, niin on myös
suggestiivisen autuaallisuuden vallassa oleva täysin kuuro ja sokea sille
hengen intuitiolle, jolla Jumala tahtoisi palvelijoitaan johdattaa.
Suggestiovaikutukset liittyvät aina ihmisen piilotajunnan alueelle, siis
lihan tekoihin, kun taas Jumalan toimintakenttänä on ihmisen henkinen
minuus, johon yhteyden ihminen saavuttaa vain silloin kun kaikki
sielulliset vaikutteet ovat vaienneet. Siis myös suggestiiviset
autuaallisuudet. "He ovat sielullisia, Henkeä heillä ei ole", kirjoitetaan
Juudan kirjeessä. Nyt kun lahkolaisuus
rakentuu yksinomaan suggestiivisten vaikutteiden varaan, tulee jäsenistä
hyvin pian riippuvaisia juuri tästä yhdestä lahkosta ja juuri tietystä
saarnamiehestä tai paimenesta, jotka pitävät jäseniään lähes
hypnoottisessa vallassaan. Tämän lisäksi on varmaa se, että tällaiset
suggestiivisesti autuaat eivät ole Jumalan palvelijoita ja tässä on yksi
syy siihen, että todelliset hengen johdossa olevat jumalanpalvelijat ovat
niin äärettömän harvassa nykyisen kristillisyytemme keskeltä ja niinpä
Jumalalla ei ole ketään jonka voisi lähettää vaikkapa ahdingoissaan
rukoilevan ihmisen luokse. Jumala kyllä kuulee rukouksen mutta on voimaton
auttamaan sen vuoksi, että häneltä puuttuvat täysin todelliset palvelijat.
"Autuaat" elävät omassa autuaallisuudessaan täysin kuuroina ja sokeina
Jumalan johdatuksille. Otan esimerkin hengen kuuliaisuudesta:
Maaliskuussa 1980 olin Sodankylässä eräässä baarissa ja keskustelin
parin entisen kotikyläni kaverin kanssa kunnes yllättäen tuli erittäin
voimakas tunne siitä, että minun pitää mennä Torvisen kylälle tapaamaan
erästä yksinasuvaa leskeä. Sinä iltana kävin Torvisen suunnalla, mutta oli
jo niin myöhä, että leskiemäntä oli jo nukkumassa ja niin siltä päivältä
asia jäi sillensä. Seuraavana päivänä vein
moottorikelkan velipojilleni entiseen kotiini, jolla he alkoivat ajamaan
kuivia koivuhalkoja tien varteen ja kun kirkonkylälle olin palaamassa ja
tämän lesken mökin ohi ajamassa, tuli sama tunne entistäkin
voimakkaampana: "Minun on mentävä tämän lesken mökkiin". Niin käänsin
autoni ja menin lesken juttusille. "Oletko sinä uskossa", kysyy
leskiemäntä ensimmäisenä. "Olen, miksi niin", kysyin. "No kun minä olen
monta päivää rukoillut, että Jumala lähettäisi jonkun, joka tietää kuivia
puita". Oli maaliskuu ja leskeltä olivat loppuneet kuivat polttopuut
ja hätä todellinen, joka ratkesi sillä, että käytiin ostamassa isältäni
kuivia halkoja, jotka parin päivän kuluttua ajoin autollani lesken kotiin.
Tämän lisäksi merkillepantavaa on, että lahkolaisten ei tarvitse
koskaan todellista parannusta mistään asiasta tehdä sillä
suggestiovaikutteinen autuaallisuus on sokaissut silmät täysin: "Eihän
minussa voi mitään vikaa olla kun on niin autuas olo". Niinpä esim. meillä
Sodankylässä meitä entisiä helluntailaisia on enemmän kuin nykyisiä ja
jatkuvasti tippuu tienoheen kanssamatkaajia, joiden kohtalosta yksikään
"autuas" ei todellista huolta ja murhetta kanna. Ei tarvitse, kun on niin
autuasta muutoinkin. Mutta. Tällainen autuus loppuu viimeistään Taivaan
porteilla, jotka jäävät näille "autuaille" avautumatta ja
iankaikkisuuskohtalo on siellä, missä on itku ja hammastenkiristys.
Siispä:
Herätkää, lahkolaiset, ja tehkää parannus ettei Jumala teitä
suustaan lopullisesti oksentaisi.
Otsikkosivulle
Etusivulle
|