Julkaistu Aretalogia-lehdessä marraskuussa 1988

Sinulle työtön nuori

Eräänä elokuisena perjantaiyönä pian ARETALOGIAN edellisen numeron ilmestymisen jälkeen, tapasin erään kaverin. Tämä kaveri oli kovasti kiinnostunut tästä lehtityöstä ja kertoi lukeneensa jokaisen numeron kannesta kanteen. Kaveri oli ihastunut lehden suoraviivaisiin ja pelkistettyihin totuuksiin pyrkiviin linjanvetoihin. Kuitenkin  kaverin mieltä oli edellisestä numerosta jäänyt korventamaan yksi asia. Se, että olin kuulemma työttömiä lyönyt raskaalla kädellä ja painanut alas niitä, joita jo yhteiskunta ja muu ympäristö on alas painamassa. Siispä tarkastelkaamme lähemmin tätä kysymystä ja lehtityössäni vallitsevia yleisiä periaatteita:

VAIN TOTUUS VOI VAPAUTTAA IHMISEN.

Jeesus sanoo: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi". (Joh 8:31ss)

Me ihmisinä elämme monenlaisten harhojen ja illuusioiden maailmassa. Tämä langennut ja Jumalan elämästä vieraantunut ihmiskunta vieraantunut ihmiskunta on menettänyt sen totuuden ja viisauden, jonka Jumalan Henki vaikuttaa silloin jos ihminen elää välittömässä Jumala-yhteydessä. Voidaan sanoa, että jo Aatamin lankeemuksesta asti ihminen on itse luonut omat maailmankuvansa ja totuuskäsitteensä omat "jumalansa” joiden mukaan ihmiset valtaosiltaan elävät. Näitä maailmankuvia, harhoja ja illuusioita, tämän maailman "jumalia" syntyy jatkuvasti uusia ja uusia, niin että ihmisen on entistäkin vaikeampaa tämän kaiken keskeltä syvintä totuutta löytää. On yhteiskuntahypnoottiset illuusiot, joista valtiokirkko on näkyvin ja keskeisin; ja joka on jo vuosisatoja omilla auktoriteeteillaan muokannut ihmisten ajatustottumuksia ja uskonnollisia näkemyksiä, jotka tänä päivänä ovat Jumalan totuuksista niin kaukana kuin itä on lännestä ja mitä pitemmälle valtiokirkko nykyistä tietään jatkaa, sen kauemmas harhaan se joutuu ja ihmiset johdattaa. Eksyen ja eksyttäen.

Toisena aikamme ihmisen totuuskuvaa vääristävänä tekijänä voimme mainita aatteelliset suggestiot, jotka rajoittavat ihmisen kykyä ajatella itsenäisesti ja totuudenmukaisesti. Näille aatteellisille suggestioille tunnusomaista on, että tietty puolue tai vastaava joukko muodostaa yksilöön nähden "psykologisen auktoriteetin” jonka auktoriteettivaikutuksen vuoksi ihminen ajattelee, puhuu ja toimii niin kuin kuvittelee joukon häneltä odottavan. Puoluepolitiikasta tuttua on, että niihin kuuluvat ihmiset katsovat aina asioita tiettyjen linssien ja putkien läpi. Näkevät kaiken hyvin rajoittuneena ja vääristyneenä.

Se, mikä koskee näitä aatteellisia suggestioita, koskee myös aikamme lahkoutuneen kristillisyyden keskuudessa esiintyviä uskonsuuntia, kirkkokuntia, lahkoja ja lohkoja jne. Näissä esiintyvät uskonnolliset suggestiot toimivat aivan samojen periaatteiden mukaan kuin puoluepolitiikassa ilmenevät aatteelliset suggestion Myös näissä ihmiset katsovat asioita hyvin ahtaiden putkien ja vääristävien linssien läpi. Jumalan totuutta ja viisautta näistä on yleensä hyvin vaikeaa löytää, eikä sitä näissä piireissä hyväksytä. Yleensä he hyväksyvät saarnaajikseen ja paimenikseen ne, jotka kaikkein parhaiten näitä uskonnollisia suggestioita synnyttävät ja ruokkivat. Sen sijaan todelliset Jumalan totuutta julistavat ja puolustavat Jumalan palvelijat näistä uskonsuunnista hyvin pian ulos savustetaan ja näin he eivät koskaan tule Jumalan totuutta ja viisautta löytämään ja todellista hengellistä kasvua kasvamaan.

Näiden edellä mainittujen lisäksi ihmiskunnan keskuudesta löytyy valtavan paljon muita "jumalia”, jotka ovat muokanneet ihmisten totuuskäsitteitä ja maailmankuvia hyvinkin voimakkaasti ja edelleen muokkaavat.

Esimerkkinä näistä "jumalista” voitaisiin mainita vielä entisinä aikoina savottakämpillä asuneet jätkäporukat ja heihin vaikuttavat psykologiset auktoriteetit.
    Näissä porukoissa on ollut hyvin yksiviivaiset, mutta sitäkin voimakkaammat maailmankatsomukset, jotka ovat hyvin pian muodostuneet myös näihin porukoihin tulleiden yksilöiden maailmankatsomuksiksi. Näissä porukoissa on kirottu Helsingin herrat, kirottu piispat ja papit (ja Korpela usko). Samoin näissä porukoissa ovat muodostuneet ruokailutottumukset, jotka hallitsevat heitä kuolemaan asti. "Kanin rehuja ja jäniksen eväitä” nämä metsien miehet eivät syö. Esim. sairaaloiden ja kuntoutuslaitosten henkilökunta on yleensä toivottoman tehtävän edessä yrittäessään näille entisille metsien miehille terveellisempiä ruokailutottumuksia opettaa. Samoin nämä metsien miehet on niin perusteellisesti ohjelmoitu uskonasioita vastaan, että he mieluummin vaikka helvettiin menevät, kuin uskonasioista edes suostuvat keskustelemaan.

Tässä siis muutamia esimerkkejä niistä tekijöistä, jotka muokkaavat yksilön totuuskäsitteitä ja luovat omat illuusionsa ja harhansa. Näiden illuusioiden ja harhojen mukaan elävät ihmiset elävät jatkuvassa ristiriidassa Jumalan ja hänen vanhurskaan totuuden kanssa.

Myös Jeesuksen aikana ihmiset elivät omien illuusioiden ja harhojen varassa. Oli silloinen muotojumalinen farisealaisuus, (vastaa meidän valtiokirkkoamme) ja oli monet muut puolueisiin ym. tekijöihin perustuvat harhat ja illuusiot. Kun sitten Jeesus lähti julistamaan Jumalan vanhurskautta, hänen sanansa oli kokonansa totuus. julistuksessaan Jeesus paljasti niin farisealaiset, kuin muutkin harhat ja illuusiot ja johdatti ihmiset tuntemaan sen totuudenvanhurskauden ja pyhyyden, joka tulee Jumalalta hänen Henkensä ja sanansa kautta. Tämän Jeesuksen julistuksen edessä monet silloisista ihmisistä joutuivat suuren ihmetyksen ja hämmästyksen valtaan: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu” (Joh. 7:46) "Mistä tällä on kaikki tämä ja mikä on se viisaus, joka hänelle on annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? Eikö tämä ole se rakentaja ...”

On niin, että useimmilla ihmisillä on jossain syvällä sisimmässään käsitys totuudesta. Silloinkin kun he itse eivät osaa sitä sanoiksi pukea. Sitten kun he joutuvat kasvotusten tämän syvällisen totuuden kanssa, heidän sisimpänsä todistaa, että tässä on se, mitä he ovat etsineet. Ja tämä syvin totuus vapauttaa heidän sisimpänsä ja antaa sen harmonisen rauhan, joka on ihmisen menestyksen ja hyvinvoinnin lähtökohtana.
    Kun Jeesus julisti kuulijoilleen Jumalan vanhurskasta totuutta, tunsivat ihmiset sydämissään, että tässä on enemmän kuin vain ihmisen viisaus ja monet ottivat Jeesuksen sanan vastaan huolimatta siitä, ettei hänellä ollut tämän maailman rikkautta ja kunniaa tai ulkoisia edellytyksiä hyväksytyksi tulemiseen. Hänessä vaikutti Jumalan voima ja viisaus, jonka rinnalla kaikki tämän maailman viisaus, loisto ja kunnia menettävät merkityksensä. On myös niin, että silloin kun ihminen elää tiettyjen aatteellisten, uskonnollisten tai muiden suggestioiden luomien harhojen ja illuusioiden varassa, joutuu ihminen jatkuvasti ole maan puolustusasemissa omissa karsinoissaan tai omien barrikadiensa takana. Aina on myös niin, että kun tällainen ihminen kohtaa arvostelua omia näkemyksiään tai illuusioitaan kohtaan, herättää tämä arvostelu voimakkaita tunnevoittoisia vasta reaktioita. Aatteellisten, uskonnollisten tai muiden suggestioiden luomien illuusioiden arvostelun tulos yleensä on, kuin sohaisisi ampiaispesää. Heti on suuri joukko ampiaisia piikit pystyssä kimppuun hyökkäämässä.

Aivan tämän lehtityön ensimmäisestä numerosta lähtien olen yhdeksi keskeisimmistä periaatteistani ottanut ehdottoman totuuden puolustamisen ja julistamisen. ARETALOGIAN ensimmäisen numeron etusivulla siteerasin Stanley Jonesin sanoja: "Tällainen se on, veljeni. Särkekää se jos se on särjettävissä. Minä en halua olla paratiisissa Jos se on hullun paratiisi. Todellisuuden ulkopuolella ei ole rauhaa, ja Jos tämä ei ole todellisuutta, niin minun, on syytä huomata se a joissa". Näissä Stanley Jonesin sanoissa kuvataan ytimekkäästi ne pariaatteet, joihin yhdyn täydestä sydämestäni ja joiden mukaan tulen jatkuvasti toimi maan. Totuus ei ole haavoitettavissa tai loukattavissa, eikä totuus koskaan ole niiden pelkona, jotka jo totuudessa vaeltavat. Se, että suora totuuden julistaminen synnyttää jossain voimakkaita vastareaktioita, osoittaa se, ettei siellä kaikki ole aivan kohdallaan ja tarvetta parannukseen ja asioiden uuteen arviointiin on.
    Nyt nämä ehdottomaan totuuteen pyrkivät linjanvedot ovat luoneet tälle lehtityölle niin lujan ja vahvan perustan, että sitä vastaan saa hyökätä mistä päin, ja kuinka arvovaltaisilta tahoilta tahansa, niin tämä perustus kestää. On jo kestänyt monet hyökkäykset ja oikeustoimilla uhkaamiset ja tulee kestämään. Totuutta vastaan me emme mitään voi, vaan totuuden puolesta, sanoo apostoli Paavali. (2. Kor. 13:8).
    Tämän maailman "Pelin henki” on yleensä se, että ihmiset muodostavat omat totuuskäsitteensä tiettyjen auktoriteettien, joukon tai arvovaltaisen henkilön mielipiteiden mukaan. Kuitenkaan Jumalan, totuus ei tällaisiin auktoriteetteihin katso. Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia riippumatta heidän varallisuudestaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan. Tämä periaate toimii myös tässä lehtityössä. Työnantajani, Jumala taivaassa, on kuningasten Kuningas ja herrain Herra, ja tämän mukaisesti tulen suhtautumaan myös tämän maailman valtaherroihin. Tarvittaessa olen valmis ojentamaan vaikka itseään Tasavallan Presidenttiä, Piispoista ja papeista, tuomareista ym. muista valtaherroista puhumattakaan. Lehtityössäni en rakenna totuuskäsitteitäni näiden valtaherrojen mukaan, vaan sen mukaan mitä jokin asia todella on. Arvostan ja kunnioitan maallisia viranomaisia ja johtajia vain, jos he noudattavat työssään korkeita eettisiä ja moraalisia periaatteita. "Rötösherrat", rattijuopot nimismiehet, väärämieliset tuomarit, juopot upseerit jne. ovat niitä pohjasakan" edustajia, joille en, korkeasta asemasta huolimatta, osaa pennin vertaa arvoa antaa.

2. ULKOISET TEKIJÄT IHMISEN PERSOONALLISUUDEN MUOKKAAJINA.

1960-luvun alkupuolella kiinnostuin psykologiasta ja käytin paljon aikaa ihmisen persoonallisuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimiseen. Psykologian yksi keskeisimpiä päämääriä on etsiä vastaus kysymykseen MIKSI? Miksi joku toimii niin kuin hiin toimii? Miksi joku teki niin tai näin? Samalla, kun luin paljon alan kirjallisuutta, tein paljon havaintoja elävästä elämästä ja vertailin niitä kirjoissa opetettuihin totuuksiin.
    Armeijassa ollessani olin kosketuksessa suurten joukkojen ja mahdollisimman monien erilaisten persoonien kanssa. Samoihin aikoihin tein erään havainnon:

Voidaan sanoa, että meillä jokaisella on omat kaksoisolentomme. Siis on ihmisiä, jotka ovat täysin samanlaisia ulkomuodon, luonteen piirteiden, älykkyyden, puhetyylin jne. suhteen. Armeijassa ollessani panin merkille erään kaksoisolentoparin. Toinen näistä oli hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kun taas toinen oli katu ojan puliukko. Miksi näin? Ja vastaus löytyi näiden kahden synnynnäisistä taustoitta. Toinen oli syntynyt hyvään kotiin, kun taas toinen oli huutolaispoika. Ja ymmärtääkseni muita syitä ei tarvitse lähteä edes etsimään. Tällä katuojan puliukolla olisivat olleet kaikki edellytykset menestyä tässä elämässä, mikäli hänen lähtökohtansa tälle elämälle olisivat olleet paremmat.

Vielä kolme vuosikymmentä sitten lapsen syntyperä saneli suoraan ne ehdot, joiden mukaan lapsen oli tulevassa elämässä elettävä. Niillä lapsilla, jotka syntyivät rikkaampiin koteihin, oli kaikki menestymisen edellytykset tässä elämässä. Oli mahdollisuus koulun käynteihin jne. Sen sijaan köyhien kotien lasten koko tuleva elämä oli hänen syntyperänsä perusteella sinetöity. Huolimatta siitä, että heillä olisi lahjakkuutta ollut, ei heillä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia kansakoulua pitemmälle opiskelemiseen. Samoin meillä Suomessa vielä sotien jälkeen vallitsi voimakas "kastijärjestelmä" jonka mukaisesti ihmiset luokiteltiin omiin arvoluokkiinsa. Tässä luokittelussa käyhän kodin lapset Tässä luokittelussa köyhän kodin lapset painettiin alimpaan luokkaan, ja he kelpasivat yleensä vain isojen talojen lähes palkattomiksi rengeiksi ja piioiksi. Ja tällä luokittelulla köyhän, kodin lapset painettiin ympäristön taholta niin henkisesti maanrakoon, että sieltä vain ani harvat ovat päässeet nousemaan.

Jos vielä tarkastelemme kodin merkitystä ihmisen persoonallisuuden rakentajana, niin lapsi tarvitsee avoimeksi ja vapaaksi persoonallisuudeksi kasvaakseen harmonisen ja ehyen kodin, jossa vallitsee äidillinen rakkaus ja isällinen turvallisuus. Tämä ehyt koti muodostaa sen "suojakuoren", jonka sisällä lapsista kasvaa terveen itsetunnon omaavia, avoimia ja luovia ihmisiä. Sen sijaan niille lapsille, joilta tämä ehyen kodin muodostama "suojakuori" puuttuu, tämä "suoja kuori” kasvaa heidän persoonallisuuteensa ja heistä kasvaa niitä pateettisia ja estyneitä ihmisiä, jotka asuvat oman kivikovan kuorensa sisällä pystymättä koskaan avoimeen ja vapautuneisiin kontakteihin toisten ihmisten kanssa.

On sanottava, että ihminen, joka ei koskaan ole saanut osakseen hyväksymistä, ei pysty hyväksymään ketään; edes itseään. Samoin ihminen, joka ei koskaan ole saanut osakseen rakkautta, ei pysty rakastamaan ketään; edes itseään. Nyt nämä taustatekijät hallitsevat voimakkaasti sitä, millainen ihmisestä loppujen lopuksi tulee. Totuus on, että monet meistä ovat joutuneet lähtemään tähän elämään niin kovista olosuhteista, että tämä on lyönyt leimansa koko olemukseemme ja tämän vuoksi monen elämä on, niin kuin moni on minulle sanonut, yhtä maanpäällistä helvettiä, jossa ihmisen henkisten kärsimysten summa on suurempi kuin mitä ihminen kantaa jaksaa.

Katso minun palvelijani, jota minä tuen,, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilän sydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti". (Jes. 42:lss).

Kun Jeesus tuli toteuttamaan Jumalan tahtoa meidän keskellemme, hän tuli täytäntöön panemaan jumalan armon ja rakkauden aivoitukset ihmisten keskellä. Jumala on oikeuden Jumala, joka ymmärtää ihmisen tekojen ja edesottamusten todelliset syyt ja hänen armonsa ja rakkautensa on määrätön. Kun Jeesuksen aikana niin monet korkea kirkolliset fariseukset ja vastaavat olivat valmiit kivittämään heikot alas painetut ja elämässään haaksirikkoon joutuneet lähimmäiset, oli Jeesuksella näille kivittäjille sanottavana yksi sana: "Kuka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisellä kivellä”. Jeesus ei särjettyä ruokoa musertanut, vaan hän antoi armon ja rakkauden ja uuden elämän niille, jotka tämä maailma oli murjonut ja alas painanut.

Nyt tässä lehtityössä pyrin toteuttamaan aivan samoja periaatteita. Jumala ei koskaan tuomitse tai hylkää ihmistä sellaisten syiden vuoksi, joille ihminen itse ei voi mitään. Vieläkään Jumala ei särjettyä ruokoa muserra tai jo alas painettua alas paina. Kuitenkin meidän on aina syytä myös muistaa, että viisaus alkaa tosi asioiden tunnustamisesta. Siitä, että me katsomme totuuksia suoraan silmiin ja lähdemme näiden tosiasioiden mukaan elämää korjaamaan ja uudelleen rakentamaan.

Kun edellisessä numerossa käsittelin ihmisen henkisen ja fyysisen minuuden vastakohtaisuutta ja niiden vaikutusta ihmisen persoonallisuuden muodostumiseen, ei tarkoitukseni ollut alas painaa niitä, jotka jo on alas painettu tai lyödä jo lyötyä. Kuitenkin me olemme näissä kysymyksissä kasvotusten elämän lahjomattomien realiteettien kanssa. Tunnettiinpa ne tai ei. Hyväksyttiinpä ne tai ei. Raamattu sanoo, että mitä ihminen kylvää, sen hän myös niittää.

”Joka lihaan, kylvää, se lihasta turmeluksen niittää, joka henkeen kylvää, se hengestä iankaikkisen elämän niittää.” Tämä on realiteetti, jota vastaan meidän on aivan turha lähteä väittelemään. meidän on aivan turha lähteä väittelemään. Juoppous, huoruudensynnit jne. ovat sitä lihaan kylvämistä, joka rappeuttaa ihmisen henkisen minuuden ja tekee hänestä näiden syntitottumusten orjan. Olkoon juoppouteen miten monta tai perusteltua syytä tahansa, työttömyys, asunnottomuus ym. joutuu ihminen kuitenkin tämän juoppouden seuraukset kantamaan, niin ajassa kuin iankaikkisuudessakin. Silloin kun ihminen on kapakkaympyrät päivittäisiksi elinympäristöikseen valinnut, on hän valinnut samalla tämän valinnan seuraukset osakseen. Leimautumisen kapakkakundiksi, jota työnantajat karttavat jne. Työttömän, joka aikaansa kapakkaympyröissä tuhlaa, on lopulta mahdoton kunnon työpaikkaa en mistään löytää. Samoin yleinen käytäntö näillä kapakkakundeilla näyttää olevan, että aina kun kortistosta heille työpaikka osoitetaan, heille varmasti löytyy esteitä, etteivät he tähän työhön voi lähteä, mutta annapa olla kun tulee lähtö vaikka vain toisen siivellä ryyppäämään, niin jo pääsevät pitkienkin matkojen päästä ja on askeleissa vauhtia, että housut lahkeet lepattaa. Tämä on koruton totuus monen kohdalla, ja sillä, että näitä totuuksia tämän lehden sivuilla käsittelen, en mielestäni ole ketään lyömässä tai alas painamassa. Tie parannukseen ja uuteen elämään lähtee vain näiden tosiasioiden tunnustamisen kautta.

3. NIISTÄ ELÄMÄN REALITEETEISTA

"Pappani maja oli matala ja pieni, ei tarvinnut portahia”, lauletaan eräässä kansanlaulussa.

Mennäksemme vielä alussa mainitsemani elokuisen kaverin ajatuksiin, niin hänen mukaansa olen onnistunut elämässäni paremmin kuin toiset. Vaan mitenkähän tämä asia loppujen lopuksi on?

Ne elämän lähtökohdat, joista olen tulle maalliselle taipaleelle lähtenyt, eivät olleet mitään ruusutarhoissa tanssimista. Lapsuudenkotini oli pieni vanha sauna, josta oli kunnostettu tilapäinen asunto uuden ja suuremman toivossa. Lattia pinta-alaa tässä kotimökissä oli vain 13 ja kymmenhenkisellä perheellä jäi peräti 1,3 neliötä henkeä kohti. Perheen toimeentulo oli kirjaimellisesti puun ja parkin välissä, eli niissä savottatöissä, joissa isäni ahkeroi kulkea. Muistan erään syksyn joskus kymmenvuotiaana ollessani. Isäni kulki 5km.n päässä metsätöissä parkkaamassa jäisiä pöllejä. Metsään isäni lähti keppiin nojaten linkuttamaan ja kotiin tultuaan hän piehtaroi illat kotimökin lattialla ja taas aamulla keppiin nojaten linkutti metsään. Oli iskias, ja oli suuri lapsilauma. Siihen aikaan ei ollut sairaspäivärahoja ja lääkärit olivat niin kalliita herroja, ettei köyhä pystynyt lääkäriin menemään. Oli elämän realiteetteja kerrakseen. Kun sitten eräänä aamuna katselin ikkunasta isäni metsään linkuttamista, nousi mieleeni vastuu perheen toimeentulosta niin pian kuin kynnelle kykenisin.

Elettiin helmikuuta 56. Isäni oli jälleen pitkällä savottamatkalla ja kotimökistä loppuivat polttopuut. Niin otin 2-vuotta nuoremman veljeni kanssa pokasahan ja mentiin valtion metsään ja kaadettiin sieltä iso honka. "Rytinä kuului kruunun metsästä". Sahattiin sitten tämä honka pölkyiksi ja vedettiin kelkalla kotiin. Ja taas oli puita pitkäksi aikaa. Tämä uroteko, suuren hongan kaataminen nostatti 11-vuotiaan poikasen mieltä niin paljon, että päätettiin veljeni kanssa lähteä kesän tullen pöllimetsään. Ja otamma oman palstan". Kun sitten isä tuli pyhäntienoona kotiin, kerroimme hänelle aikomuksestamme. "Ei sitä aivan omaa palstaa, mutta kyllä töihin saa lähteä jos haluaa”, oli isän vastaus suunnitelmiimme.

”'Jo joutui armas aika ja suvi suloinen”, laulettiin koulun päättäjäisissä ja näiden päättäjäisten jälkeen alkoi sitten "suvi suloinen". Jo illalla teroitettiin koloraudat ja varustettiin varusteet seuraavan aamun pöllisavottaa varten. Työmatkaa oli yli neljä kilometriä kävellä aamua - iltaa. Töihin lähdettiin 7.aikaan aamulla ja illalla 6.n tienoolla käveltiin kotiin. On sanottava, että elämä oli kovaa, mutta kovat oli pojatkin. Se kesä meni raskaan työn merkeissä parkkuupukin vieressä. Välillä käytiin niittämässä siipivikatteella jokivarsiniityiltä heinät ja kannettiin ne latoihin ja taas jatkui sama parkkuuhomma aina koulun alkamiseen asti.

Koulunkäyntimotivaatiot siihen aikaan olivat hyvin vähäiset. Jopa keskikoulu olisi pitänyt itse kustantaa ja kun köyhän kodin pojalla tähän ei ollut mahdollisuutta, kaikki muutkin jatkomahdollisuudet kariutuivat tähän. Kansakoulu oli sen vuoksi ”välttämätön paha", joka piti jotenkuten saada läpi venkuloitua. Kuvaavaa silloiselle koulunkäynnille oli, että osa läksyistä piti käydä kilometrin päässä naapurissa lukemassa. Koululla kun ei ollut varaa kaikille oppilaille edes omia kirjoja antaa.

Kun sitten kevät alkoi lähestyä ja illat pidentyä, niin koulun välitunnit suunniteltiin lanssiparkkuuta ja pöllisavottoihin lähtöä. Eräänä päivänä luokkatoverini Seipäjärven Jounin kanssa sepitettiin aiheesta laulunpätkä: "Kun kesä tullee ja lumi sullaa, niin näitä poikia ei täällä näy”. Seuraavana kesänä 1957 olin nuoremman, veljeni kanssa isän mukana parkkaamassa Rääsypalossa. Työmatkaa oli 3 km metsäpolkua. Töihin lähdettiin tavan mukaan 7-aikaan ja 6.n tienoilla tultiin kotiin. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kun oltiin syöty ja vähän levähdettyä, lähdettiin vielä illalla perkaamaan peltoa. Kaivettiin ojaa, kuokittiin ja revittiin kantoja käsipelillä aina keskiyölle asti. Sen jälkeen pesulle ja nukkumaan ja aamulla taas 7.n aikaan metsään. Näin kuutena päivän viikossa.
    Kun tätä oli muutama viikko jatkunut, olin joskus iltaisin niin väsynyt, että jalat vapisivat. 12.vuotiaalle tämä oli kovaa peliä, ja joskus tuntui, että "kovaa on köyhän elämä, ystäväni! Rohkenen väittää tietäväni mitä elämä on, silloin kun se todella kovaa on. Tiedän myös mitä on työttömän elämä. Mitä on kävellä kädet taskussa ikkunasta ikkunaan ilman työtä ja työttömyyskorvausta.

"Ja hän kyllä sen olisi poiminut, ja painanut povelleen. Mutta köyhänä ei ole tohtinut, vaan on jättänyt paikoilleen", sanotaan eräässä yksinäisestä laaksonruususta kertovassa kansanlaulussa.
    Joskus ennen armeijaa (tulkoon nyt nekin sydämen salat julki) ihastuin erääseen, juuri kauneimpaan kukoistukseensa puhjenneeseen neitoseen. Rikkaan talon tyttöön. Silmäpeli kertoi omaa kieltään siitä, että tämä tunne oli molemminpuolista. Mutta. Hyväksyin seurustelun vain avioliittotarkoituksella ja puhtain periaattein. Kun sitten ajattelin omaa tilannettani, niin satunnaisten työpaikkojen varaan ei voinut minkäänlaisia tulevaisuudensuunnitelmia tehdä ja kun vieläkään ei ollut minkäänlaiseen kouluun mahdollisuutta ja näin päästä kunnon ammattiin, tulin siihen tulokseen, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia avioliiton solmimiseen ja oman kodin ja perheen perustamiseen ja kun en halunnut lähteä tytön tunteilla leikkimään tai vielä vähemmän turmella hänet, niin tukahdutin omat tunteeni ja unohdin koko asian. Mutta sitten. Voi sitä köyhän työttömän tuskaa, kun rikkaan talon poika tuli ja poimi tämän juuri kauneimpaan kukoistukseen puhjenneen puhtaan kukkasen.

Kai hetken lohtu olisi tuopista tai pikarista löytynyt, mutta näihin hetken lohtuihin ei liity toivoakaan paremmasta tulevaisuudesta ja niin ne ajatukset hetken lohduista ja elämän ankeudesta pakenemisista saivat mennä.

Niissä poikavuosien elämän kovissa realiteeteissa jouduin perusteellisesti selvittämään omat mahdollisuuteni tässä elämässä ja valitsemaan elämäni tien ja sen valinnan seuraukset. Tulin siihen tulokseen, että minun on lähdettävä määrätietoisesti kehittää itseäni ja tämän perusteella rakentamaan omaa tulevaisuuttani. Jos niissä kovissa realiteeteissa lähden kapakoista tai ryyppyporukoista lohtua ja ymmärtämystä etsimään, minusta tulee ennen pitkää katuojan puliukko. Ja niin tein päätökseni. Kun kouluun ei ole mahdollisuutta, niin rupean itse opiskelemaan tietopuolisia ja kehittäviä aiheita ja tähtään kauas tulevaisuuteen. "Vielä kerran koittaa päivä, jolloin kaikki on toisin".

On niin, että kun elämäsi on kovaa, niin ole sinä kovempi kuin elämä niin sinä selviät. Tai. Jos maailma sinua painaa, niin ole sinä suurempi kuin maailma, niin sinä voitat. Eli totuus on, että selviytyäkseen elämän kovista realiteeteista ihmisen on henkisesti kasvettava näiden realiteettien yläpuolelle. Köyhiin oloihin syntyneiltä ja maailman alas painamilta ihmisiltä henkistä kapasiteettia vaaditaan valtavan paljon en kuin muilta pystyäkseen niistä oloista nousemaan elämän voittajaksi ja tämän otin omaksi päämääräkseni. Kasvaa hengen jättiläiseksi ja uskon sankariksi. Itseni ja elämäni voittajaksi.

Ei niin huonoa etteikö siihen myös omat hyvät puolensa liittyisi. Kun työttömällä ei ole työtä niin työttömällä on runsaasti aikaa ja tämän ajan hyödynsin jatkuvaan itseni kehittämiseen ja henkiseen kasvattamiseen. Todellisen ja kestävän minäkuvan voi rakentaa vain totuuden syvällisen oivaltamisen varaan ja tässä oli yksi alue, jonka kehittämiseen käytin valtavan paljon aikaa ja vaivaa.

On sanottu, että Raamattu on Jumalan sanaa, ja hänen sanansa on kokonansa totuus. Ja näin on. Mutta. Kriittiselle totuuden etsijöille ei pelkkä sanominen riitä. On tutkittava asioita mahdollisimman laajakantoisesti ja monien eri tahojen kautta etsittävä se, mikä todella totuutta on. On kaivauduttava asioiden syvimpään olemukseen.

Niihin aikoihin Raamattu oli usein kädessäni ja käytin paljon aikaa sen syvälliseen tutkisteluun. Tämän lisäksi tutkin Phagavad Gitan opetuksia ja intialaista filosofiaa. Lähinnä Krisnamurtin teoksia, sekä psykologiaa. Näistä avautui minulle tie henkiseen tiedostamiseen ja kokonaan uuteen ulottuvuuteen. Voin sanoa, että Raamattu on Jumalan sanaa, ja on valtaosin totuus, mutta. Se kristinusko, joka meidän länsimaisen kulttuurin keskuudessa esiintyy, on hyvin kaukana alkuperäisestä apostolisesta uskosta. Mammonan palvonta, - minä korostus jne. mikä länsimaisessa kulttuurissa on keskeistä, on turmellut kristinuskon syvimmän olemuksen ja sen voiman. Myös suomalainen kristillisyys on vain häilyvä varjo siitä, mitä todellinen apostolinen usko on, silloin kun se pääsee täysipainoisesti ihmisten keskuudessa toimimaan.

Yksi virstanpylväs tällä henkisen kasvun tiellä oli syyskuun 28 pvä 1968, kun astuin kotikylän yleisön edessä näyttämölle esittämään "hypnoosiopin mestarinäytteen". On niin, että kun suutarin tai muun ammatin harjoittajan oppipoika saavutti tietyn pätevyystason, hänen oli suoritettava oma mestarinäytteensä, jossa hänen taitonsa punnitaan. Aivan samaa ajatusta toteutin myös tällä hypnoosiesitykselläni. Olin 6 vuotta kaikessa hiljaisuudessa paneutunut näihin salaisuuksiin ja halusin oppimani julkisuuteen tuoda.
    On sanottava, että sinä lauantai-iltana olin totisen paikan edessä. Maamiesseuran talon sali oli täynnä epäluuloista ja arvostelevaa yleisöä, joka ei uskonut koko hypnoosiin, ja vielä vähemmän siihen, että minä, oman kylän poika, siihen pystyisin. Mutta. Tiesin, mitä olin tekemässä ja uskoin asiaani ja niin tästä esityksestä muodostui lähes täydellinen. Kansa oli hiljaa ja ihmetteli, eikä sen illan jälkeen kukaan enää hypnoosia humpuukiksi nimittänyt. On asioita, joita ihmiset eivät tunne eivätkä ymmärrä, ja sen vuoksi heidän on vaikea uskoa ennen kuin näkevät ja se lauantai-iltainen esitykseni johdatti yleisön kasvotusten suurten ja tuntemattomien asioiden kanssa. Asioiden, jotka ovat tältä maailmalta salattuja, mutta joihin voi syvällisen ja määrätietoisen tutkistelun kautta sisälle päästä. Minulle nämä syvälliset ja salatut totuudet olivat avautuneet vuosien määrätietoisen tutkistelun seurauksena. Ja ratkaiseva merkitys täissä oli se, ettei ollut työtä eikä työttömyyskorvausta ja minulla oli valtavasti aikaa näiden salattujen totuuksien syvälliseen tutkisteluun.

4. HENGEN TIET

Intialaisessa filosofiassa, missä näitä henkisiä totuuksia on jo tuhansia vuosia tutkittu, kuvataan ihmisen persoonallisuuden kasvua vertaamalla sitä lootuksen kukkaan. Ja mielestäni tämä kuvaus on osuva ja käytännössä toimiva kaikkialla maailmassa ja monien ihmisten elämässä.
    Lootuksen juuret ovat pohjamudissa, mutta kasvettuaan läpi veden se pinnalle päästyään puhkeaa kauneimpaan kukoistukseensa. Ystäväni! Kuinka monella meistä juuret ovat pohjamudissa? Jos vertaan omia lähtökohtiani tälle elämälle, niin juuri sen köyhempiä ja kovempia elämän olosuhteita on vaikea löytää . Ja kuitenkin. Se henkisen kasvun tie, jonka - elämäni tieksi valitsin, on johtanut tähän, missä tänä päivänä olen. Ja vieläkin sanon niin kuin Raamattu sanoo: "Mitä ihminen kylvää, sen hän myös niittää. Joka lihaan kylvää, se lihasta turmeluksen niittää. Joka henkeen kylvää, se hengestä iankaikkisen elämän niittää”. (Gal. 6:7,8). Ja tämän kylvötyön laatu - oman tiensä valinta - on ihmisen itsensä suoritettava.

Mennäksemme vielä näihin pohjamutiin, niin on sanottava, että juuri kapakat, juopporemmit jne. ovat niitä pohjamutien näkyviä edustajia, joissa aikaansa tuhlaavilla ihmisillä ei tapahdu minkäänlaista henkistä kasvua. Ei ainakaan ylöspäin. Juopot ovat kuin lootuksenvarret, jotka ryömivät pitkin pohjaa ja lopulta hautautuvat lopullisesti pohjamutaan, pääsemättä koskaan pinnalle ja kukoistukseensa puhkeamaan.
    Ihmiselle on aina parempi, mitä nuorempana hän oikean elämäntien valitsee eikä lähde ollenkaan näihin kapakkaympyröihin tai juopporemmeihin. On sanottu, että säilytetty puhtaus on aina parempi kuin pesty lankeemus. Niin ikään raittiuden tien el5miinsii tieksi valinneet pysyvät vapaina viinan tuomista kiroista ja orjuuksista. Jos kuitenkin ihminen on ehtinyt juoppokurjuuden tielle sortua ja näiden kapakkaympyröiden kanssa sinuiksi tulla, on hänellekin parempi, mitä pikemmin ja nuorempana hiin näistä savuisista ja tunkkaisista kapakoista tai juoppokööreistä lopullisesti ulos kävelee. "Aurinkoon ja tuuliin raikkaisiin" ja uuteen elämään.

"Joka henkeen kylvää" sanottiin Raamatussa. Nyt tämän henkeen kylvämisen tiellä on ihmisellä valittavan kaksi tietä.

Ensinnäkin. Usko ei ole jokamiehen (tai naisen). Silloin kun ihmistä nämä uskonasiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta, häntä ei tälle tielle voi, eikä saa painostaa. Eikä hänen pidä lähteä teeskentelemään jotain sellaista, mihin hän ei ole sisäisesti kypsä. Kuitenkin mahdollisuus omaan henkiseen kasvuun ja oivalluskyvyn kehittämiseen, tiettyyn rajaan asti on olemassa ilman uskoakin. Mahdollisuuden tähän tarjoavat mm filosofinen kirjallisuus. Esim. Krisnamurtin "Avaimena vapaus", Uuteen ulottuvuuteen", "Oivalluskyky herää" ym. ym. Olen näitä teoksia tutkinut ja kokenut monta "Ahaa elämystä' näiden parissa. Samoin silmäni ovat avautuneet näkemään monet asiat aivan uudessa valossa ja arvojärjestyksessä. Tämän lisäksi meillä Lapissa suuret humisevat erämaat tarjoavat mahdollisuuden terveellisiin ja yleiskuntoa kohottaviin harrastuksiin. Vaikka tällä tiellä ei iankaikkista el saavutakaan, niin jo tällä tiellä ihminen voi pelastaa tämän maallisen elämän ja tämäkin on jo tuhannen kertaa parempi ratkaisu, kuin lopullinen rappeutuminen savuisissa kapakoissa tai ryyppyremmeissä.

Mutta sitten. Tuhat kertaa vieläkin parempi ratkaisu on, jos ihminen lähtee totisen parannuksen tielle ja löytää todellisen Jumala-yhteyden. Tällä tiellä ihmisen ei itsen tarvitse yrittää voittaa omia heikkouksiaan ja vaikeuksiaan, vaan itse Jumala, Pyhän Hengen voimassa, tulee ihmisen avuksi. Jos on niin, että näistä maallisista filosofioista jo löytyy paljon totuutta ja viisautta, niin vielä paljon enemmän totuutta ja viisautta löytyy silloin kun Pyhä Henki Totuuden Henkenä tulee ihmiseen asumaan ja johdattaa ihmisen Jumalan vanhurskaan totuuden tuntemiseen ja hänen mittaamattomien viisauksiensa alkulähteille. Ja mikä parasta. Tällä tiellä ihminen pelastaa sekä maallisen että iankaikkisen elämänsä.

Niin ystävät, kalliit! Joitakin vuosia sitten, vielä terveenä ollessani, istuin linja-autoaseman pitkällä penkillä. Joku vanhemman puoleinen kaveri yritti asemalla olevasta puhelimesta soittaa moneen paikkaan ja ilmeisesti kaikki ei mennyt niin kuin piti, koskapa kaveri, puhelimen luota lähtiessään puoliksi yksikseen tuumaili: "Kyllä tämä on elämää. Voi, että tämä on elämää” ja sitten nosti katseensa meidän muiden puoleen: "Vai mitä muut sanovat?” ”Kyllähän elämä on monille meistä aikamoinen kommervenkki", tuumasin vastaukseksi tähän kaverin kysymykseen. "Kommervenkki.. Kommervenkki...", tuumaili kaveri linja-autoaseman baarin puolelle astellessaan.

Niin, ystävät, kalliit! Tämä elämä on monille meistä aikamoinen kommervenkki. Mutta samalla tämä elämä on valtava haaste, johon meidän on pystyttävä vastaamaan. Olen monesti sanonut, että ihmisellä on kaksi mahdollisuutta: Voittaa elämä tai tulla elämän voittamaksi. Nyt ihmisen henkisestä kypsyydestä ja suuruudesta riippuu täysin se, miten hän näihin elämän haasteisiin pystyy vastaamaan. Samoin jokainen tilanne meidän elämässämme on enemmän tai vähemmän tienhaarassa olemista. Meidän on valittava, miten me tähän tilanteeseen suhtaudumme ja miten me tämän tilanteen ratkaisemme. Näistä valinnoista ja ratkaisuista muodostuu tapahtumin ketju, joka säätelee meidän koko kohtaloamme. Tästä tapahtumain ketjusta intialaiset käyttävät nimitystä Karman laki. Siis jokainen synnyttää tämän valinnan seurauksena uuden tilanteen, jossa me jälleen joudumme valitsemaan. Ja taas tämän valinnan seurauksen on uusi tilanne ja valinta jne. jne. jne. aina kuolemaamme asti.

Tie ihmisen henkiseen kasvuun ja sen mukaiseen menestykseen käy aina vastoinkäymisten ja koettelemusten kautta.
    Jos tahdomme kasvaa todellisiksi hengen jättiläisiksi ja uskonsankareiksi, meidän on rohkeasti käytävä päin elämän haasteita ja voitettava jokainen tilanne ja haaste. Ihmisen henkinen kypsyys kasvaa vain tällä voittamisen tiellä. Samoin meidän tulee aina muistaa, että tietyt elämän kriisit kuuluvat aina ihmisen elämään ja näitä elämän kriisejä on ennen kaikkea nuorilla, joiden on raivattava oma tiensä ja löydettävä oma paikkansa tässä epäinhimillisyyden rakkaudettomasta maailmassa. Maailmassa, jossa aivan liian usein pelin henkenä on: "Kovetu tai tuhoudu”. On ymmärrettävää, että näissä monissa identiteettikriiseissä ja olemassa olon taisteluissa nuori ja vanhempikin kokee usein väsymystä ja ahdistusta ja tarvetta löytää edes hetken lohtua ja vapautusta toisten seurasta, vaikka sitten kapakoista. Niin kuin aivan liian usein aikanamme tapahtuu. Muualta kun on lähes mahdotonta ystävää ja ymmärtäjä löytää. Tästä ystävyydestä ja ymmärtämyksestä ihminen joutuu sitten maksamaan hinnan, jota olemme tässä yhteydessä käsitelleet, ja joka ei aivan halpa ole. Ja tämä hinta on mukautuminen siihen syntikurjuuteen, joka siellä vallitsee ja leimautuminen "kapakkalinnuksi” tai "kapakkakundiksi".

JA LOPUKSI. HENKILÖKOHTAINEN KUTSU SINULLE.

"Meidän on uudesti luotava maa, raukat vain menköhön merten taa... Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan..." jne. jne. lauletaan meille tutuksi tulleessa Nälkämaan laulussa. Nyt näistä "nälkämaan päivistä" me Suomen kansana olemme päässeet. Totuuden nimessä on sanottava, että tässä "pettuleivän maassa” ei koskaan ole eletty ulkonaisesti niin vaurasta aikaa, kuin mitä meidän aikanamme on.

Kuitenkaan tämä ulkonainen hyvinvointi ei ole pystynyt täyttämään niitä henkisiä tarpeita, jotka meidän aikanamme kaikkialla täyttymystään huutavat. On sanottava, että huolimatta ulkonaisesta hyvinvoinnista, kansamme elää yhäti pahenevan henkisen hätätilan aikakautta.

Ystäväni.  Keskuudessamme elää valtavan paljon niitä ihmisiä, joiden elämän perusteet ovat syystä tai toisesta järkkyneet, ja joiden henkinen taakka on tullut liian suureksi yksin kantaa. Ja ehkä myös sinä olet yksi heistä. Olen itse aikanaan etsinyt vastauksia kovan elämän koviin realiteetteihin. Etsinyt kirkonpenkkiä turhaan kuluttamalla. Etsinyt eri uskonsuunnista ja etsinyt filosofioista. Näistä kuitenkaan vastausta löytämättä. Kuitenkin olen vastauksen löytänyt, ja löytänyt sen Raamatusta. Ystäväni! Siellä on vastaus niin sinun, kuin kaikkien muidenkin ihmisten ja kansakuntien tarpeisiin. Mutta ystäväni! Niin kauan kuin tämä vastaus on vain kirjaimena Raamatun sivuilla, tämä jää useimmilta iäti löytämättä  ja ihmiset nääntyvät ja hukkuvat omien täyttymättömien henkisten tarpeidensa painamina.

Tämän vuoksi, ystäväni! Tämän Raamatun Sanan on muututtava lihaksi ja lähdettävä kävelemään kahdella jalalla jotta ihmiset voisivat vastauksen omiin henkisiin tarpeisiinsa löytää. Jumalan on rakkaus. Jumalan on armo. Jumalan on Hengen Voima ja voitelu ja silloin kun nämä Jumalan lahjat pääsevät ihmisten keskellä toimimaan, niin kuin ne apostolisena aikana toimivat, niin tässä on vastaus kaikkiin elämän tilanteisiin ja haasteisiin ja ehkä sitten moni löytää ystävän ja ymmärtäjän muualtakin kuin kapakkapöytien ympäriltä.

Ja nyt, ystäväni! Jotta tämä kaikki voisi käytännössä toteutua, tähän tarvitaan ihmisiä. Meitä, niin sinua kuin minuakin. Vaikka Jumalalla olisi kuinka suuria ja hyviä aivoituksia meitä yksilöinä ja koko kansakuntaa kohtaan, mutta jos Jumalalla ei täällä maanpäällä ole ihmisiä häntä palvelemassa, niin nämä hyvät aivoitukset jäävät iäti toteutumatta. Ja tämän vuoksi haluankin kysy sinulta henkilökohtaisen kysymyksen: "Oletko sinä valmis?"

Ystäväni! Älä katso omiin puutteisiisi tai mahdollisuuksiisi. Raamattu sanoo, että kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla, mutta saavat lahjaksi vanhurskauden. (Room 3:23) Ja vielä: "Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, ja katso, uusi on sijaan tullut". (2.Kor 5:17). Ja vielä: ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi". (2. Kor.3:5,6).

Siispä, ystäväni! Kaikki on kiinni vain sinusta itsestäsi. Tahdotko sinä uhrata itsesi ja elämäsi hänen tahtoaan täyttämään ja oletko sinä valmis kestämään kaikki tämän tien koettelemukset ja vaivat? Tahdotko kasvaa hengen jättiläiseksi ja uskon sankariksi voittamaan oma elämäsi ja kantamaan kanssaihmisten taakkoja? Jne. Jos vastauksesi on myönteinen, olet tervetullut kanssapalvelijakseni palvelemaan elävää Jumalaa.