Jumalan vanhurskaus

AABRAHAM - VANHURSKAUDEN ISÄ

Koko ihmiskunnan historian ajan Jumalalla on ollut, ja on edelleenkin, yksi ja todella vaikea vaikeus. Jumalan on hyvin vaikea löytää tämän ihmiskunnan keskeltä niitä, jotka tahtovat omassa elämässään Hänen vanhurskasta tahtoaan toteuttaa ja tälle tahdolle kuuliainen olla.

Liki neljä vuosituhatta sitten Jumalan silmät tarkkasivat ihmisten vaellusta ja heidän edesottamuksiaan. Niihin aikoihin Jumala pani, suureksi tyydytyksekseen, merkille erään Kaldean Uurissa asuvan kaverin, jonka maallinen vaellus miellytti Jumalaa. ja ihastui tämän kaverin edesottamuksiin niin paljon, että Hän päätti siunata tämän kaverin erityisellä siunauksella ja tehdä hänen jälkeläisistään suuren kansan, joka tulisi 'olemaan Hänen nimensä asuinsija täällä maan päällä, ja jossa kansassa Hän ilmoittaisi kunniansa ja kirkkautensa ihmiskunnan keskuudessa.

Ensimmäisen Mooseksen Kirjan 12 luvusta voimme lukea kuinka Herra antoi tälle kaverille, Abramille, käskyn lähteä maastaan, suvustaan ja isänsä kodista siihen maahan, jonka Herra hänelle osottaisi. (Nykyisin Kaldean Uuria peittää 4-metrinen hiekkakerros). Kuuliaisena Jumalan käskylle Abram varustautuu matkalle kohti tuntematonta päämäärää - päämäärää, jonka vain Jumala tunsi, mutta jota kohti Abram rohkeni Jumalaan luottaen lähteä vaeltamaan.

Tämän uskonvaraisen liikkeellelähdön jälkeinen elää oli Abramille todellista uskon varassa elämistä. Jokaisella askeleellaan Abram tahtoi toteuttaa Jumalan tahtoa omassa elämässään. Silloinkin, kun hän oli jo satavuotias ja hänen yhdeksänkymmenen vuoden ikäisen vaimonsa kohtu oli jo kuolettunut, hän ei epäillyt Jumalan lupausta siitä suuresta kansasta, joka hänen jälkeläisistään kasvaisi. Ja sen vuoksi, että Abram uskoi Herraa, luki Herra sen hänelle vanhurskaudeksi. (I.Mooses 15:6). Tämän jälkeen Herra antoi Abramille uuden nimen. Ei enää Abram, vaan Aabraham, vanhurskauden isä.

Uskonkuuliaisuuden tie Jumalan tahdolle on usein myös koettelemusten tie, Jolla Jumala tahtoo koetella palvelijansa uskon kestäväisyyden. Tämän sai myös Aabraham omassa elämässään kokea. Raskaat olivat Aabrahamin askeleet silloin kun hän poikansa Iisakin kanssa kulki Moorian tietä ylös Moorian vuorelle. Uhratakseen ainoan poikansa Jumalan käskystä uhriksi Jumalalle. Nämä koettelemukset Aabraham kesti ja säilytti uskonkuuliaisuuden loppuun asti ja korkeassa iässä hän vaipui kuolemaan ja hänet haudattiin Makpelan luolaan, joka on itään päin Mamresta.

Jumala on totinen, Pyhä ja Vanhurskas Jumala, joka ei koskaan Sanaansa ja lupauksiaan petä tai täyttämättä jätä. Sen, minkä Jumala lupaa, sen Hän myös täyttää viimeistä piirtoa myöten. Näiden Jumalan lupausten toteutuminen ihmisten elämässä on kuitenkin usein kiinni ihmisistä itsestä. Jos me ihmisinä omalta puoleltamme säilytämme uskonkuuliaisuuden Jumalaa kohtaan, nämä Jumalan lupaukset toteutuvat myös meidän elämässämme. Eikä vain meidän, vaan myös meidän lastemme ja lastemme lasten elämässä.

Näiden Jumalan lupausten kestäväisyyden sai Aabraham omassa elämässään kokea. Koska Aabraham säilytti uskonkuuliaisuuden loppuun asti, saattoi Jumala toteuttaa omat aivoituksiinsa ja lupauksensa hänessä ja hänen kauttaan. Lupaukset jotka eivät koskeneet vain hänen sukuaan, vaan kaikkia kansoja maan päällä. "ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä" .(I. Moos. 12: 3).

LAKIVANHURSKAUS

Nyt näistä Aabrahamille annetuista lupauksista on kulunut aikaa neljäsataa kolmekymmentä vuotta ja Aabrahamin jälkeläiset ovat leiriytyneet Siinain autiomaassa Hoorebin vuoren juurelle. Näihin vuosisatoihin liittyy Jumalan koko lupausten toteutuminen. Aabraham oli saanut vahoilla päivillään pojan, Iisakin, Jumalan lupauksen mukaan. Sittemmin Iisakille oli syntynyt Jaakob ja tälle kaksitoista poikaa, joista polveutuivat Israelin kaksitoista sukukuntaa. Tämän jälkeen Israelin heimo oli ollut Egyptin orjuudessa neljäsataa vuotta, kunnes oli koittanut Jumalan lupaama aika Israelin heimon vapautua Egyptistä.

Ja Jumala ilmestyi Moosekselle, yksinäiselle lammaspaimenelle, Midianin erämaassa. Mooses näki, että eräs orjantappurapensas paloi ilmiliekissä, mutta pensas ei siitä kulunut; ja kun hiin lähti tätä ihmettä katsomaan, kuului pensaasta Jumalan ääni. Tässä Jumalan ilmestymisessä Mooses sai käskyn lähteä vapauttamaan kansansa ja johdattaa heidät siihen maahan, jonka Jumala oli Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen valalla vannoen luvannut. Tästä Jumalan ilmestymisestä lähti liikkeelle Jumalan voimalliston tekojen sarja. Tekojen, jotka eivät jättäneet epäilystä siitä, etteikö Jumala itse ollut puuttunut väkevällä kädellään kansansa kohtaloihin.

Tämän ilmestymisen jälkeen Jumala oli osoittanut valtasuuruutensa ihmein ja merkein Faaraon hovissa, ja kun se ei riittänyt, monina raskaina vitsauksina koko Egyptin kansan keskuudessa. Sen jälkeen Jumala oli väkevällä kädellään sulkenut Kaislameren vedet niin, että Israelin heimo sai Mooseksen johdolla kulkea kuivaa maata Kaislameren poikki ja tämän jälkeen Jumala oli johdattanut kasansa yöllä tulenpatsaassa ja päivällä pilvenpatsaassa halki Siinain erämaan Hoorebin vuoren juurelle, jossa he nyt siis olivat.

Vain sellainen ihminen, jolla on selvät ja vanhurskaat periaatteet elämässään, tulee menestymään. Samoin on laita kansakuntien suhteen. Vain sellainen kansa, jonka yhteiskuntarakenne ja käytäntö perustuu Jumalan vanhurskaisiin säädöksiin, tulee menestymään. Tätä varten Jumalan oli annettava laki sille kansakunnalle, jonka Hän oli nimensä asuinsijaksi valinnut; ja jossa Hän tulisi kunniansa ja kirkkautensa osoittamaan. Ja tämän lain antamista varten Jumala kutsui Mooseksen ylös Hoorebin vuorelle. Olemaan Herran neuvottelussa. Ylhäällä vuorella Jumala antoi Moosekselle lain Israelin kansalle annettavaksi. Lain, joka oli itsensä Jumalan antama ja oli Pyhä ja Vanhurskas laki. Laki, jonka kautta jokainen sen täyttävä tulisi elämään ja menestymään..

Jos oli Jumalan vanhurskaus ja Pyhyys ylhäällä vuorella ja Jos oli Mooses vuorella ollessaan kasvotusten Jumalan Pyhyyden kanssa, ja jos oli Aabraham ollut omana aikanaan uskollinen Jumalalle, niin samaa ei voinut sanoa alhaalla vuoren juurella olevista Aabrahamin jälkeläisistä.

"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra". (Jes. 55:8) Jumala toimii omien suunnitelmiensa ja aivoitustensa ja aikataulunsa mukaan. Koskaan Jumala ei toimi ihmisten asettamien kaavojen ja aikataulujen mukaan. Ihmisen osana on aina toimia Jumalan suunnitelmien mukaan ja odottaa Hänen aikaansa silloin, kun odottamisen aika on. Kuitenkaan Israelin heimon pitkämielisyys ei riittänyt neljääkymmentä päivää; jonka ajan Mooses Herran kasvojen edessä viipyi. Epäusko valtasi alhaalla laaksossa olevien Israelin miesten mielen ja he odottamaan kyllästyneenä rakensivat itselleen kultaisen vasikan jumalakseen, joka muka oli tehnyt ne voimalliset tunnusteot, jotka heidän Egyptistä vapautumisen yhteydessä olivat tapahtuneet, ja joka muka oli johdattanut heitä väkevällä kädellään halki Siinain erämaan, ja joka muka johdattaisi' heidät luvattuun maahan ja olisi siellä heidän jumalanaan ja heidän onnensa ja siunauksiensa takuumiehenä. Sen lisäksi, että tämä kansa oli Aaronin suostumuksella tehnyt hirvittävän synnin, kansa oli haaskannut tähän kultaiseen vasikkaan kaiken sen rikkauden, joka oli tulevan kansakunnan vaurauden "pesämunaksi tarkoitettu.

Ja Jumalan viha syttyi ylhäällä vuorella tätä kansaa kohtaan ja Jumala pyysi Moosesta väistymään syrjään, että Hän olisi voinut vihkiä tuhon omaksi koko tämän kansan ja tehdä Mooseksen jälkeläisistä kansan omalle nimelleen. Ja totisesti. Jos Mooses tässä vaiheessa oli sivuun siirtynyt, niin yksikään tästä kansasta ei olisi Jumalan vihan alta elävänä selvinnyt. Kuitenkin Mooses rukoili Jumalaa kansansa puolesta ja pyysi, että jos Jumala tämän kansan hylkää, niin Jumala pyyhkisi myös hänen nimensä kirjastaan, joka oli Jumalan edessä. (2. Moos 32 luku).

Jumala oli antanut Israelin heimolle Pyhän ja Vanhurskaan Lain, mutta tämä alhaalla laaksossa oleva kansa ei ollut tämän Lain arvoinen. Ei edes Lain antamisen hetkellä. Kuitenkin Jumala säästi Mooseksen tähden tämän kansan, mutta vannoi vihassaan, ettei yksikään tästä kansasta tulisi luvattuun maahan pääsemään, vaan he kaikki hukkuisivat erämaassa; ja vasta seuraava sukupolvi tulisi ottamaan omakseen maani joka vuoti maitoa ja mettä ja olisi ihana asua ja elää.

Ja niin Israelin uppiniskainen heimo lähti nöyränä vaeltamaan kohti päämäärää - luvattua Kaanaan maata. Enää ei kaikunut riemulaulu Israelin heimon keskuudesta ja enää ei naiset kulkeneet puettuna koreisiin vaatteisiin ja kultakoristein koristeltuna. Oli tullut nöyrtymisen ja katumuksen aika, mutta Jumala ei enää tuomiotaan muuttanut. Tähän asti Jumala oli itse kulkenut kansansa edellä, mutta nyt Jumala lähetti tähän tehtävään enkelin. Sen vuoksi, ettei tämä kansa Hänen vihansa hehkusta hukkuisi. (2. Moos 33:lss)

Neljäkymmentä vuotta kesti Israelin kansan erämaavaellus. Näihin vuosikymmeniin sisältyi valtavan paljon napinaa ja nurkumieltä Jumalaa kohtaan. Niin monet kerrat kansan keskuudessa heräsi kapinamieltä Jumalan valittua - Moosesta - kohtaan. Ja monet kerrat Jumala joutui väkevällä kädellään kurittamaan tätä niskurikansaa. Neljännen Mooseksen Kirjan 16 luvussa kerrotaan Koorahin, Daatanin ja Abiramin kapinasta. Nämä kelvottomat nousivat kapinaan Moosesta vastaan ja yrittivät lietsoa kapinamieltä myös kansan keskuuteen. Seurauksena tästä kapinasta oli se, että maa heidät ja heidän sukunsa alla halkesi kahtia ja Jumala syöksi nämä kapinalliset omaisineen elävältä tuonelaan. Kohta täm5n jälkeen jälleen nousi kansassa nurinaa Moosesta ja Aaronia vastaan ja jälkeen piti Jumalan osoittaa valintansa sillä, että merkiksi pantu Aaronin sauva, versoi. Ja jälleen Jumalan viha nousi tätä niskurikansaa kohtaan ja jälleen yli neljätoista tuhatta seitsemän sataa ihmistä kuoli Jumalan vihan hehkusta, ennen kuin Aaron ehti suorittaa sovituksen kansan puolesta.

Koitti vihdoin päivä, jolloin Moosesta lukuun ottamatta kaikki Egyptistä lähteneet olivat menehtyneet erämaavaelluksella Jumalan sanan mukaan. Neljäkymmentä vuotta jatkunut erämaavaellus oli päättymäisillään ja kansa on Jordanin itäpuolella Nebon vuoren juurella. Ja koitti myös Mooseksen viimeinen päivä tässä ajassa ja tämän uppiniskaisen niskurikansan johtajana. Mooses nousee Nebon vuoren huipulle ja katselee Jordanin länsipuolella avautuvia ihania näköaloja. Siellä oli luvattu maa. Maa, joka vuoti maitoa ja mettä. Maa, joka oli ihana asua ja elää. Ja maa, jonka Jumala oli aikanaan Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi luvannut.

Ja vaikka Mooses tämän ihanan maan sai nähdä, hän ei koskaan sinne tulisi pääsemään. Myös hänelle - profeetoista suurimmalle - oli tapahtunut tämän erämaavaelluksen aikana lankeemus. Pieni, mutta Jumalan pyhyyden edessä raskauttava. Erään kerran Mooses oli kansan jatkuvaan napinaan kyllästyneenä iskenyt Jumalan käskystä kalliota, josta oli sitten vuotanut vettä janoisen kansan ja karjan juoda. Mutta se, että Mooses oli vihassa kätensä kohottanut ja kalliota iskenyt, riitti Jumalan tuomioksi. Ja niin myös Mooseksen - profeetoista suurimman - osaksi tuli taipaleelle jääminen. (4. Moos. 20:9-12). Ja niin nämä luvatun ihanan maan näköalat viimeisenä kuvanaan silmissään Mooses ummistaa lopullisesti silmänsä tulle maailmalle ja ylienkeli Miikael tulee ja hautaa Mooseksen ruumiin, riideltyään siitä ensin perkeleen kanssa, (Juuda 9 jae) Nebon vuoren laaksoon, niin ettei Mooseksen hautaa koskaan löydetä.

Mooseksen kuoleman jälkeen Joosua tulee Mooseksen seuraajaksi ja johdattaa Israelin heimon uuden sukupolven luvattuun Kaanaan maahan. Vielä siinä vaiheessa, kun tämä kansa kulkee yli Jordan virran, Jumala osoittaa mahtavuutensa ja Jordanin virran vedet pysähtyvät muuriksi yläjuoksulle ja kansa kulkee kuivaa maata poikki Jordanin virran.

Ja vaikka jumala niin monet kerrat oli voimansa ja valtasuuruutensa tälle kansalle osoittanut ja luvannut iankaikkisen siunauksen, jos he vaeltaisivat Jumalan tahdossa ja johdossa ja täyttäisivät Hänen antamat pyhät säädökset, niin Jumalan murheet tästä Israelin kansasta eivät koskaan loppuneet. Yli 1500 vuotta tämän Jordan virran yli kulkemisen jälkeen Jumala yritti sietää tätä kansaa ja pitää Aabrahamille antamansa lupauksen. Vanhan testamentin Raamatun historia ja profeetat kertovat niistä lukemattomista tilanteista, jolloin Jumala joutui väkevästi puuttumaan kansansa edesottamuksiin. Kerrotaan niistä tilanteista, jolloin kansa jonkun Jumalan lähettämän profeetan kautta teki parannusta ja jolloin hallitseva kuningas palautti kansan Jumalan tahdon alaisuuteen, Mutta niin pian kuin sijaan tuli toinen kuningas niin tämä, milloin pakanallisten vaimojensa tai muun syyn takia hylkäsi Jumalan tahdon ja Pyhät kirjoitukset ja suisti kansansa uuteen kurjuuteen. Tarvittiin jatkuvia "kurinpalautuksia" tälle kansalle. Milloin kuivuutta, milloin Baabelin vankeutta jne. Esim. Baabelin vankeudesta palattuaan kansa Nehemian ja Esran johdolla puhdisti keskuudestaan kaiken jumalattomuuden ja lähti vaeltamaan Jumalan Pyhien kirjoitusten mukaan. Mutta yhtä kaikki. Ei mennyt pitkää aikaa kun kansa jälleen oli suistunut samaan syntikurjuuteen ja farisealaiseen ulkokullattuun muotojumalisuuteen, jossa se oli suurimman osan olemassaolostaan elänyt. Ja sen, vuoksi, ettei nämä Aabrahamin jälkeläiset koskaan pystyneet Jumalan antamaa Pyhää ja Vanhurskasta lakia täyttämään, päätti Jumala hylätä tämän vanhan Lakiliiton ja Lain täyttämiseen perustuvan vanhurskauden ja tehdä Uuden Liiton Hänen ja ihmisen välille.

UUSI LIITTO KRISTUKSESSA JEESUKSESSA

Ja tuli Johannes Kastaja - Huutavan ääni Qumranin erämaasta. Johannes Kastajan - vanhurskauden saarnaajan - ääni kaikui voimallisena Jordanin laaksoissa. Samoilla seutuvilla, josta Israelin kansa oli aikanaan luvattuun maahan tullut. Jälleen Jumalalla oli lupaus ihmisille annettavana. Lupaus Uudesta Liitosta ja uudesta maasta. Ei enää sellaisesta liitosta, jonka Jumala oli Hoorebin vuorella tehnyt, eikä sellaisesta maasta, jonka puolustamiseen sotamiehiä ja asevoimia tarvittiin. Jumalan lupaus koski sitä liittoa, jota ei enää ulkonaisina kieltojen ja käskyjen säädöksinä kivitauluihin kirjoitettaisi. Tämän Uuden Liiton säädökset kirjoitettaisiin elävän Jumalan Hengellä ihmisten sydämiin, joissa Jumalan Pyhä Henki vaikuttaisi sisäisenä "kieltolakina" Jumalan tahdon toteutumisen ihmisen elämässä Ja lupaus Uudesta maasta koski sitä valtakuntaa, joka ei tulisi näkyvällä tavalla eikä voitaisi sanoa: "Katso täällä se on, tai tuolla". Tämä Uusi Kaanaan maa tulisi olemaan ihmisten sydämissä sisäisesti oleva Taivasten valtakunta. Ja tämän valtakunnan kansalaisiksi tulisivat kaikista kielistä ja kansanheimoista ne, jotka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulisivat Jumalan lapsiksi ja Jumalan Valtakunnan kansalaisiksi.

Ja Johannes Kastaja saarnasi Jordanin laaksossa: "Tehkää parannus, sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle". (Matt. 3:2). Ja Johannes kastoi parannuksen kasteella ne katuvaiset syntiset, jotka tahtoivat syntinsä tunnustaen ja hyläten tämän Taivasten Valtakunnan kansalaisiksi tulla. Ja vielä Johannes huutavan ääni erämaassa - saarnaa: "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella". (Matt 3:11). Ja vielä Johannes, Jeesuksen nähtyään, julistaa: "Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin" (Joh.1:29).

Ja Jeesus palasi Hengen Voimassa erämaasta ja lähti jatkamaan sitä työtä, jonka Johannes Kastaja oli Jumalan voimasta liikkeelle pannut. Ja Jeesus saarnaa: "Tehkää parannus, sillä Taivasten Valtakunta on tullut lähelle". (Matt 4:17). Ja vielä Jeesus saarnaa: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; eikä kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". (Joh 14:6).

Jeesus oli tullut Uuden Liiton välimieheksi lunastaakseen omalla verellään koko ihmiskunnan synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, niin että jokainen joka häneen uskoo, saisi synnit anteeksi häneen nimensä ja verensä kautta; ja että hän kastaisi nämä omalla verellään pestyt sydämet Pyhän Hengen Voimalla korkeudesta. Tämä Pyhän Hengen Voima olisi näiden Uuden Liiton kansalaisten sinettinä, todistamassa ihmisten sydämissä, että he ovat Jumalan lapsia.

Ja jotta tämä Jumalan lupaus Uudesta Liitosta Jumalan ja ihmisten välillä olisi voinut toteutua, tarvittiin puhdas ja viaton Karitsa, jonka veren kautta ihmiskunnan syntien sovitus voisi tapahtua ja täksi uhrikaritsaksi Jumalan oli uhrattava ainosyntyinen Poikansa, sillä yhtäkään tällaista virheetöntä ihmistä ei tämän maan päältä löytynyt. Jeesus kulki uskollisena tämän uhritien loppuun asti. H.4n ainut viaton tuomittiin meidän heikkojen ja vajavaisten, ihmisten puolesta,, että me, jotka omilla synneillämme olemme ansainneet helvetin tulen ja tuomion, tulisimme uskon kautta hänen vereensä vapaiksi ja vanhurskaiksi. Se Vanhan Liiton Laki, jota yksikään ihminen ei koskaan pystynyt täyttämään, täytettiin Jeesuksen ristinkuolemassa, niin ettei tämä Laki koskaan enää ihmisiä orjuuteen kahlitsisi. (Room 7:4-6.)

Sen lisäksi, että Jeesus uhrasi oman verensä uhrivereksi meidän syntiemme tähden, hän nousi kolmantena päivänä kuolleista Jumalan Voimasta ja tuli niiden esikoiseksi. jotka tämän Uuden Liiton kautta Jumalan Vanhurskauden ja iankaikkisen kuolemattomuuden perisivät. "Joka elää ja uskoo minuun, hän ei ikinä kuole". (Joh. 11:26). Tämän lisäksi Jeesus meni ylösnousemuksensa jälkeen taivaaseen valmistamaan sijaa niille, jotka hänen kauttaan vanhurskaiksi Jumalan lapsiksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi tulisivat. Jeesus suoritti täydellisen lunastustyön ja purki erottavan väliseinän Jumalan ja ihmisen väliltä uhratessaan oman verensä ja mennessään ylösnousemuksensa jälkeen taivaaseen - kaikkein pyhimpään - jossa hän aina elää Jumalan oikealla puolella ja josta, hän on tuleva toistamiseen pelastukseksi niille, jotka hänen tulemustaan odottavat. (Hebr. 9.luku).

TEHKÄÄ PARANNUS!

Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaisille: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa". (Room. 3: 3- 24).

Jo aiemmin tarkastelimme Israelin kansan erämaavaellusta ja heidän kelvottomuuttaan Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden edessä. Näimme myös, ettei yksikään Egyptistä lähteneistä luvattua maata oman syntisyytensä ja kelvottomuutensa vuoksi saavuttanut. Ei edes Mooses, vaikka hän oli Jumalan profeetoista suurin. - Tämä erämaavaellus on kuvaamollinen esimerkki ihmisen maallisesta elämästä. Ja Jos ei silloisesta Israelin heimosta löytynyt Lain vanhurskauden edessä yhtään virheetöntä ihmistä niin ei sitä löydy muualtakaan. On, niin kuin Paavali kirjoittaa: "kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla". Ja jotta ihminen voi kerran saavuttaa Jumalan lupaaman iankaikkisen elämän ja uuden maan, on ihmisen tehtävä parannus ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen omistettava synninpäästö ja sen jälkeen vaellettava uutena ihmisenä puhtaalla omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä. Pelkkä lapsikaste ja kirkon jäsenyys tai jättäytyminen jossain lahkokunnassa eivät riitti. Ihmisen on tultava synnin tunnon kautta armon tuntoon ja päästävä lain alta armon alle. Vaeltamaan Jumalan armon lapsena tämä muukalaisuuden aika.

Silloin kun ihminen Jumalan Pyhyyden edessä tekee parannuksen synneistään, hänet vanhurskautetaan Jeesuksen veren kautta pois synneistä ja hän saa syntyä uudesti ylhäältä. (Joh. 3:3ss). Nyt samalla kun ihminen syntyy uudeksi ihmiseksi, hänestä tulee myös Aabrahamin perillinen; omistamaan ne lupaukset ja siunaukset, jotka Jumala Aabrahamille antoi, mutta jotka luonnollinen Israel on Jeesuksen hylätessään hylännyt. (Gal. 3:7ss)

Hyvät ystävät! Jumala on luvannut Raamatussa meille täydellisen armon Kristuksessa Jeesuksessa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, saa synnit anteeksi ja tulee hänessä vanhurskaaksi ja vapaaksi kaikesta, mistä ihminen ei Mooseksen Lain kautta vapaaksi tullut. "Vaikka sinun syntisi, ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkoiseksi.." (Jes. 1:18). Käykäämme sen vuoksi uskalluksella armonistuimen eteen ja lähtekäämme vaeltamaan Aabrahamin jälkeläisinä ja hänen uskoaan seuraten ja uuden hengellisen Israelin kansalaisina siihen uuteen maahan, jonka, Jumala on Aabrahamin jälkeläisille - meille, jotka uskomme - luvannut.