|
Usko, jonka Jeesus vaikuttaa Siinä, temppeliin johtavan Salomon pylväskäytävän sivulla viruu pienen
peitteen päällä rampa keski-ikäinen kaveri. Onneton lähimmäinen, jonka
omaiset olivat joka päivä tuoneet tälle paikalle kerjäämään almua
temppeliin menijöiltä. Myös tässä hetkessä tämä onneton ojentaa kätensä
Pietarin ja Johanneksen puoleen, odottaen heiltä jotain saavansa. Kultaa
ja hopeaa tai muuta omaisuutta ei näillä kaveruksilla ollut mutta heillä
oli jotain enemmän. Heillä oli Jumalan antama voima ja valtasuuruus
parantaa tämä rampa lähimmäinen, ja heidän sydämessään toimi osaa-ottava
rakkaus kärsiviä lähimmäisiä kohtaan. Tämä rakkaus vaatii auttamaan myös
tätä onnetonta, ja niin Pietari sanoo Hengen voimassa ja täydessä
uskonvarmuudessa: "Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä! NOUSE
JA KÄY" ja tarttuu tämän onnettoman käteen ja kohta tämä kaveri käy
iloiten ja ylistäen Jumalaa.
Jeesus ei omana aikanaan mielistellyt tai liehakoinut sen ajan
korkeakirkollisia kirjanoppineita ja fariseuksia. Jeesuksen koko toiminnan
"ojennusnuora" oli Jumalan koko totuuden julistaminen kaikelle kansalle ja
kansan johdattaminen tähän totuuteen. Kuitenkaan ei Jeesuksen alkuun panema työ Jumalan totuuden ja
valtasuuruuden osoittamiseksi maan päällä tähän ristinkuolemaan päättynyt.
Päin vastoin. Kun Jeesus meni Isänsä tykö, lähetti hän voimansa
seuraajilleen ja nyt oli tapahtunut se "tulen heittäminen", joka tulisi
kulovalkean tavoin leviämään ympäri koko maanpiirin. Osoituksena tästä oli
tämän ramman lähimmäisen parantaminen Salomon pylväskäytävässä. Salomo oli
ollut suuri kuningas, mutta nyt tässä oli enemmän kuin Salomo ja enemmän
kuin. kirjanoppineet ja fariseukset. Tässä oli Jumalan voima ja
valtasuuruus.
Jälleen oli aika kansan ihmetellä ja ylistää Jumalaa tapahtuneen
tähden. Tämä ihmettä katsomaan ja hämmästelemään kokoontunut väenpaljous
antaa Pietarille tilaisuuden avata suunsa ja julistaa Jumalan sanaa
kaikelle kansalle: "Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai
meihin noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme ja
hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään.... " (Tässä
tilanteessa on huomioitava, että Pietari ei rukoillut sairaan puolesta,
eikä Jumala häntä parantanut. Jumala ei suoraan ole ketään parantanut,
eikä koskaan tule parantamaan. Jotta Jumala voi toimia ihmisten keskellä,
hän tarvitsee palvelukseensa niitä palvelijoita, jotka ovat elämänsä hänen
käyttöönsä uhranneet ja jotka Jumalan voimassa julistavat Jumalan sanaa.
Usko, jonka Jeesus vaikuttaa on sitä, että Sana toimii uskon
alkuunpanijana ja täyttäjänä. "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan
tykönä... Sana tuli lihaksi ja asui meidän tykönämme.." (Joh. l.luku.)
Ja Pietari kirjoittaa: "Joka puhuu, niin puhukoon niin kuin Jumalan
sanoja"(1.Piet. 4:11.) Ja luomiskertomuksesta voimme lukea: "Jumala
sanoi ... ja tapahtui niin".
"Seuraavana päivänä heidän hallitusmiehensä ja vanhimpansa ja
kirjanoppineet kokoontuivat Jerusalemissa, niin myös ylimmäinen pappi
Hannas ja Kaifas ja Johannes ja Aleksander sekä kaikki, jotka olivat
ylimmäispapillista sukua". Jos jo Jeesus oli julistanut suoraa totuutta silloisille
hallitusmiehille ja korkeakirollisille fariseuksille, niin saman voiman ja
valtasuuruuden edessä he olivat myös nyt kun he olivat kasvotusten
Pietarin ja Johanneksen kanssa. Vaikka he olivat maallisessa mielessä
koulunkäymättömiä ja oppimattomia kaveruksia, olivat he kuitenkin olleet
Jeesuksen seurassa sellaisessa korkeakoulussa jollaista tämän maailman
teologiat ja tiedekunnat eivät pystyneet tarjoamaan. Tämän lisäksi he
olivat saaneet Voiman Korkeudesta, sen voiman, jota vastaan mitkään tämän
maailman vallat ja voimat tai mahtiherrat eivät kyenneet asettumaan.
"Mutta kun he näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat
heidän olevan koulunkäymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät;
ja he tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Ja
nähdessään parannetun miehen seisovan heidän kanssansa he eivät voineet
mitään vastaan sanoa". Oli kuin ukonpysty olisi noussut kirkonperään ja ankara Herran voima
sieltä yhtä mittaa jyrissyt ja salamoinut. Säälimättä saarnamies sanoi
maailman turmeluksen ja ihmisten syntikurjuuden sekä luki kovaa lakia.
Mutta ylpeä lakeuden kansa istui vain selkä kenossa ja kuunteli jyrinää,
tarkkaavaisena kyllä, mutta kylmin naamoin. Ja moni väättyri palasi
kirkosta kiroillen: "Tua pappi, piru, ei taira muuta tehrä kuin haukkua!"
Mutta nuori tulinen pappi haukkui vain edelleen pyhä pyhältä. Pohjoisesta
Kalajoen rannoilta hän oli saapunut, saarnannut siellä toisen tulisielun,
Jonas Laguksen, kanssa maailman turmelusta vastaan niin, että siitä oli jo
viestejä vierinyt etelän lakeuksille. Voimakas sananjulistaja, Frans Oskar
Durchman, oli härmäläisille jo etukäteen hänestä sanonut: Kunhan lankoni
tulee, niin siinä vasta saarnamiehen kuulette.
Oli Durchmankin hyvä ja selvä puhumaan ja sormi pystyssä vannotti: "
Jumala on pyhä, ja pyhät pitää teidänkin oleman", mutta Niiles Kustaa
paukutti ja jyristi niin, ettei kyllä kenenkään pää ruvennut unesta
nolpahtelemaan, eikä väkkärin tarvinnut sanankuulijoita herätellä
Pelkäämättä elävähenkinen mies julisti Jumalan lakia uppiniskaiselle
kansalle, jolla oli oma lakinsa sekä vielä puukko, moskula ja nyrkki
takavarana. Mutta kun kerran taas asteltiin temppeliin ja istuttiin siellä allapäin
ja rauhattomin tunnoin, kajahti saarnatuolista suuri evankeliumin sanoma.
"Maistakaa ja katsokaa kuinka suloinen on Herra", saarnamies huudahti, ja
sitten hän alkoi puhua lohdullista evankeliuniia kiusatuille sieluille,
särjetyille ja haavoitetuille sydämille. Ja taas järähteli sänkinen leuka,
tyttäret tyrskivät, ja vaimot istuivat vesissä silmin."
Herännäisliikkeen syntyhetkenä voidaan pitää erästä heinäkuun päivää
v.1796, jolloin Lapinlahden Savojärven kylässä kahden talon heinäväki
joutui kesken heinätöiden keskelle outoja tapahtumia. Näistä tapahtumista
lähti liikkeelle voimallinen herätys, jonka johtoon nousi myöhemmin oman
aikansa mittavin uskonnollinen persoonallisuus, erämaan profeetta Paavo
Ruotsalainen. Hänen syvällinen ja raitishenkinen julistuksensa saavutti
yhä laajempien kansalaispiirien kunnioituksen ja luottamuksen ja
herätyksen tulet levisivät yhä laajemmalle Pohjois-Savossa ja Kainuussa.
Samoihin aikoihin tämän Pohjois-Savon herätyksen kanssa oli myös
Kalajokivarren kansan keskuudessa alkanut ilmetä heräämisen merkkejä.
Jumalan Henki vaikutti kansan sydämissä voimallista kaipuuta elävään ja
voimalliseen Jumala-yhteyteen, ja kun kirkko oli maallistunut, eikä
pystynyt tähän kansan yhä syvenevään "hengen hätään" vastaamaan, tämä
alkava herätys toimi muutamia pappeja lukuun ottamatta, pääasiassa
maallikkojen vaikutuksesta.
On niin, että aina silloin kun Jumala pääsee toimimaan ihmisten
keskellä ja pääsee valtaamaan ihmisten sydämiä, muutokset näiden ihmisten
elämässä ovat voimakkaita ja usein jopa rajuja. Kerrotaan, että Frans
Oskar Durchman ollessaan Kalajoen kirkkoherran apulaisena v.1836, oli
kokenut niin voimakkaan herätyksen, että hän oli pappilanväen silmien
edessä lyönyt pirstaleiksi viulunsa, jolla hän oli aiemmin pappilanväen
tanssia vauhdittanut. Tästä Durchmanista tuli tuntoja herättelevä
voimallinen saarnamies. Ehkä kuitenkin kaikkien voimallisin näistä Pohjanmaan herätyksen
"Jumalan pasuunoista" oli Niilo Kustaa Malmberg. Tämän herätyksen
syntyaikoihin Malmberg toimi Nivalan puolessa, mutta tuli myöhemmin Lapuan
seurakunnan apulaiseksi. Jo Nivalan puolessa saarnatessaan Malmberg,
"Niiles-Kustaa", oli voimakkain sanoin osoittanut ihmisten syntikurjuuden
ja parannuksenteon tarpeen siinä maailmallisesta pimeydestä ja
syntikurjuudesta, jossa sen ajan pohjalainen kansa eli. Kerrotaan, että
Paavo Ruotsalainen, kuultuaan tästä Kalajokilaakson herätyksestä, oli
lähtenyt yhdessä ystävänsä Juhani Niskasen kanssa tutustumaan tähän
syntyneeseen herätykseen. Niinpä he helluntaina, v.1834, olivat Nivalan
Pirttiperällä pidetyissä seuroissa muina miehinä porstuan puulaatikon
päällä istuessaan kuunnelleet pirtistä kuuluvaa Malmbergin julistusta.
Kohta oli Paavo pukannut kaveriaan kylkeen ja tuumannut: "Katos sitä
suatanoo, kun lahtoo kansoo". Tästä Paavon huomautuksesta voimme päätellä,
että saarnamiehen saarnat ovat olleet todella voimakkaasta ja kohtikäyviä.
Ei ollut Laestadiuksen pappisviran hoitaminen alkuun juuri mistään
kotoisin. Silloisen tavan mukaan pappilat olivat niitä pitäjän "kerman"
henkisen kulttuurin keskuksia, joissa "ilokarkelot" karkeloitiin soiton ja
tanssin ja usein "viinaperkeleen" siivittäminä ja 'vauhdittamina. Sama
meininki vallitsi myös Karesuvannon pappilassa 1800-luvun alkupuolella.
Pitäjän "kerma", nimismies, lääkäri, apteekkari jne, piti siellä omia
rientojaan viinapannun ja muun syntielämän vauhdittaessa tätä "hengen
kulttuuria". "Vaan kun Pyhä Henki tulee, näyttää hän todeksi synnin, vanhurskauden
ja tuomion", sanoi Jeesus puhuessaan opetuslapsilleen tulevan Pyhän Hengen
- Totuuden Hengen - Puolustajan - tulemuksesta. Tämä tulemus oli
tapahtunut jo Johannes Kastajan toiminnassa. Tämä tulemus oli tapahtunut
Jeesuksen toiminnassa ja julistuksessa. Tämä tulemus tulisi tapahtumaan
myös apostolien, profeettain ja evankelistain toiminnassa ja tämä tulemus
tulisi tapahtumaan kaikkina aikoina aina silloin, kun Jumala saa ihmisten
keskellä vallata sydämiä asuinsijakseen ja näin ihmisiä täyttämään hänen
tahtoaan. Tämä Pyhän Hengen tulemus on tapahtunut kristikunnan historiassa
aina uudelleen ja uudelleen. Kristikunnan historia tuntee monia
voimallisen herätyksen ja uskonpuhdistuksen aikoja, jolloin Jumalan Henki
on toiminut voimallisesti ihmiskunnan keskuudessa, synnyttäen uutta elämää
ihmisten sydämissä ja vaikuttaen monia ihmeitä ja tunnustekoja aivan
samoin kuin apostolien päivinä. Jumalalla on ollut, ja aina tulee olemaan
hyviä ja armollisia arvoituksia ihmiskuntaa kohtaan, mutta Jumalan
toiminnan lähtökohtana on aina ollut ehdoton totuus kaikissa asiossa ja
tämän totuuden julistamiseen Jumala on tarvinnut niitä rohkeita
palvelijoita, jotka ovat uskaltaneet mitään pelkäämättä kansalle julistaa.
Jumala ei koskaan toimi ihmisen ehdoilla eikä lähde kosimaan ihmisen
hyväksymistä ja mielisuosiota. Jumalan tahto on, että ihminen ottaa
vastaan Jumalan totuuden, silloinkin, kun se pelottavana ja kohtikäyvänä
syyttäen vastaan tulee.
Joitakin vuosia sitten eräänä kevät-talvisena iltana kiertelin
järvikylien suunnalla ja poikkesin muutamissa kodeissa. Niin monissa
kodeissa kuin kävin, näillä ihmisillä oli yksi ja yhteinen murhe: "Meillä
on täällä kaikkea. Meillä on hyvä elintaso ja toimeentulo, mutta se mikä
meiltä puuttuu, meiltä puuttuu hengen ravinto". Olin yhtä mieltä näiden
lähimmäisteni kanssa. Aikamme tekninen kulttuuri on tuonut mukanaan
korkean elintason, hyvät' asfalttitiet ja upeat autot. On tuonut traktorit
ja leikkuupuimurit. On tuonut television ja muut kodin koneet, mutta yhtä
tämä tekninen kulttuuri ei ole pystynyt ihmisille tarjoamaan. Tämä
tekninen kulttuuri ei ole pystynyt tarjoamaan elävää ja voimallista
Jumalan sanaa, joka vapauttaisi ihmiset edes hetkeksi tästä stressaavasta
kiireestä ja vauhdista ja antaisi ihmisille sitä todellista hengen
ravintoa, jota me kaikki niin paljon kaipaamme ja tarvitsemme.
Meidän aikanamme on tosin paljon uskonnollisten asioiden harrastelua.
On uskonsuuntaa sinne ja tänne. On lahkoa ja lohkoa, mutta kaikille näille
suunnalle on yksi yhtenäinen tunnusmerkki: "Kaikki sananjulistus ja muu
toiminta on vain pinnallista ja puolimaista asian harrastelua, josta
puuttuu se apostolisen uskon syvin olemus ja voima, joka on ollut
todellisen apostolisen uskon tunnusmerkkinä aina Johannes Kastajasta
alkaen. Poissa ovat todelliset Jumalan pasuunat, huutavan äänet erämaasta.
Poissa on todellinen voimakassuolainen "rukihinen leipä", joka yksin
pystyy sielut ravitsemaan. Poissa on myös se elävä ja raikas lähdevesi,
joka pystyisi hengen virvoittamaan.
Vaan ei hätää. Jeesus sanoi omana aikanaan ja omaa toimintaansa
suhteessa silloiseen farisealaisuuteen tarkoittaen: "Ei kukaan laske
nuorta viiniä vanhoihin nahkaleileihin, vaan nuori viini lasketaan uusiin
leileihin ... ". Tämä Jeesuksen lupaus on toiminut käytännössä
kristikunnan historian aikana uudelleen ja uudelleen uskonpuhdistusten ja
herätysten syntyaikoina. Tätä nuoren ja elinvoimaisen viinin laskemista
uusiin leileihin saamme myös meidän päivinämme jäädä odottamaan ja
rukoilemaan, sillä Herra ei janoavia sieluja janoiseksi jätä.
|