Aretalogian syntyhistoriaa.

Kevättalvi 1981 oli kotiseudullani henkisesti erittäin raskasta aikaa ja monet nuoret eivät jaksaneet enää. Huolimatta siitä, että meillä Suomessa elettiin taloudellisesti kenties historiamme kukoistavinta aikaa ja ulkoiset puitteet elämässä selviytymiselle ja menestymiselle olivat kaikille olemassa. Mm. koulutusmahdollisuudet kyvykkyyden ja kiinnostuksen mukaan aina korkeakouluihin asti riippumatta vanhempien varalli­suudesta tai muista synnynnäisistä lähtökohdista. Ja kuitenkin jatkuvasti kantautui viestejä aina uusista ja uusista nuorten itsemurhista ja muutaman kuukauden aikana kaikkiaan kuusi nuorta kaveria päätti oman käden kautta elämänsä ja vaikka en näitä kavereita henkilökohtaisesti tuntenut, koski jokainen tapaus syvälle myös minun sydämeen.

Niinä päivinä jouduin perusteellisesti pohtimaan syitä näihin traagisiin tapauksiin ja mitä minä lähimmäisenä voisin tehdä, ettei kenenkään tarvitsisi näinkin kohtalokkaisiin ratkaisuihin päätyä. Hengellisen kutsumustyön puitteissa minulla on aina ollut halua auttaa ja palvella lähimmäisiäni, vanhuksia, sairaita, leskiä ja orpoja, mutta nyt näiden nuorten itsemurhien kohdalla perinteiset auttamisentavat eivät enää päteneet. Tarvittiin jotain täysin uutta, jotain, jonka kautta voisin saavuttaa yhteyden kaikkiin ihmisiin, myös heidän yksinäisiin ja raskaisiin hetkiinsä. Tätä asiaa pohtiessani sain ikään kuin näkynä kehotuksen aloittaa oman ilmaisjakelulehden toimittaminen jokaiseen kotiin Sodankylässä. Nyt ensimmäisenä nousi kysymys lehden nimestä ja kun samaan aikaan luin professori Aapeli Saarisalon kirjoittamaa mainiota kirjaa: Neljä evankelistaa, jossa kerrottiin, että Helleenien aikana kreikkalaiset käyttivät vaeltavista matkasaarnaajista nimitystä aretalogi ja aretalogia oli heidän suullinen tai kirjallinen julistuksensa, niin nyt tämä kirjalliseen sananjulistukseen viittaava ARETALOGIA nousi kuin Korkeimman johdatuksesta tulevan lehteni nimeksi.
     Kustannuksiltaan tällaisen ilmaisjakelulehden toimittaminen oli sitä luokkaa, että tammikuulla 1981 siihen ei minulla ollut mitään mahdollisuutta ja niin asia jäi kypsymään sieluni syvyyksiin.

Juhannuksena 1983 olin osallisena rajussa liikenneonnettomuudessa, jonka seurauksena jäi vaikea ja pysyvä vammautuminen. Nyt tämä kova kohtaloni kääntyi voitoksi sikäli, että vakuutusyhtiöiltä saamani korvaukset mahdollistivat lehteni toimittamisen ja niin ARETALOGIAn ensimmäinen numero ilmestyi marraskuulla 1984. Vuonna 1985 ARETALOGIA rekisteröitiin YK.n alaisessa ISDN-rekisterissä tunnuksella ISSN 0782-1336 ja tämän jälkeen ARETALOGIA on ilmestynyt 4-6 numeroa vuodessa ja on kokenut erittäin voimakkaan kehitysprosessin niin asiasisällön kuin ulkoisen ilmeenkin osalta ja nyt kun perinteisistä hengellisistä julkaisuista poiketen käsittelin lehdessäni paljon myös jokapäiväisen elämän realiteetteja, asiain syitä ja seurauksia, kiinnostusta lehteä kohtaan on ilmennyt laajoissa kansalaispiireissä. Myös ateistisen maailman­katsomuksen omaavien keskuudessa. Aretalogian vaikutukset ovat heijastelleet kaikissa yhteiskuntapiireissä aina poliisin ylintä johtoa sekä muita maamme korkeimpia hallinto- ja oikeusviranomaisia myöten. Samoin Sodankylän katukuvassa Aretalogian vaikutukset näkyivät mm. siinä, että kun vielä 1980-luvun puolivälissä Sodankylän öinen torielämä oli lähinnä kaaosta, jossa torin puut ja pensaat, jopa lipputangot menivät säpäleiksi, niin nyt Sodankylän öinen tori on yksi rauhallisimpia paikkoja.

Internetin kautta yli maiden ja merien.

1800-luvun puolivälissä tilanne meillä Suomen ja Ruotsin Lapissa oli todella surkea. Kansalaisten pitkälle levinnyt alkoholisoituminen, porovarkaudet, jopa miestapot, olivat jokapäiväistä todellisuutta, ilman että viranomaisilla oli juurikaan mahdollisuutta asiain korjaamiseen. Sitä vastoin todellinen ratkaisu ajan haasteisiin löytyi Ruotsin Lapista, Karesuannon pitäjästä, jossa silloinen kirkkoherra Lars Leevi Laestadius oli kokenut syvällisen hengellisen herätyksen ja lähti hengen voimassa julistamaan uutta sanomaa kaikelle kansalle. Vaikka lähtökohdat uusien tuulien puhaltamiselle Lapissa olivat vähäiset, levisi uusi herätyksen aalto muutamassa vuosikymmenessä kautta Ruotsin, Norjan ja Suomen Lapin aina Venäjän Pietariin ja Amerikkaan asti ja uuden herätyksen vaikutus oli se, että kokonaisista kyläkunnista Lapissa tuli täysin raittiita. Porovarkaat tunnustivat ja sovittivat rikoksensa ja täysin uusi elämä versoi ihmisten sydämissä. Samoin tämän "lestadiolaisuuden" nimellä tunnetun herätyksen vaikutus on näkynyt aivan viime vuosikymmeniin asti siinä, että meillä Lapissa ei ole tarvinnut lukkoja talojen oviin laittaa. Onkin sanottu, että tämä herätysliike on ollut paras "poropoliisi", mitä Lapissa on koskaan ollut.

Yksi Lars Leevi Laestadiuksen toimintasektoreista oli oman lehden, Huutavan ääni, toimittaminen, johon hän alkuvaiheessa kirjoitti artikkelit hanhensulkakynällä ja mustikkamehulla säkkipaperille. Nykyään tekninen kehitys on luonut täysin uudet ulottuvuudet lehtien ja kirjojen painamiseen sekä sähköiseen viestintään, jonka kautta voidaan kommunikoida reaaliajassa eripuolille maailmaa. Nyt kun ihminen on teknisestä kehityksestä ja tiedon lisääntymisestä huolimatta pohjimmiltaan sama kuin on ollut jo vuosituhansia omine henkisine tarpeineen ja haasteineen, tarjoaa mm. nämä internet-yhteydet ennennäkemättömät ja huikaisevat mahdollisuudet vastata ajan haasteisiin ja lähteä täysin uusien arvojen ja ihanteiden toteuttamisen tielle. Ei vain täällä Suomen Lapissa, vaan kaikkialla maailmassa ja kaikkien kansojen keskuudessa.

Ihminen ei elä vain leivästä eikä parhaimmatkaan ulkoiset puitteet pysty tyydyttämään niitä tarpeita, jotka jokaisen ihmisen salatussa sisimmässä asuu kaipauksena rauhaan, hyvyyteen, rakkauteen, totuuteen ja oikeuteen. Me ihmiskuntana elämme ristiriitojen, pelon ja vihan turmelemassa maailmassa, jossa tuskin kenelläkään on todella hyvä olla. Jos onkin niin, että meillä henkilökohtaisesti asiat ovat hyvin, niin uutiset maailmalta kertovat jatkuvista ja pahenevista hirmutöistä, nälästä ja hirvittävistä vääryyksistä, joita on usein vaikea todeksi uskoa; ja joille yksikään ihminen ei voi silmiään ja sydäntään ummistaa. Voittaaksemme nykyisen pelon ja vihan ahdistaman maailman henkisen ilmapiirin, meidän kaikkien on lähdettävä henkisen kasvun ja humanististen arvojen toteuttamisen rikkaalle tielle.

Tästä maailmasta on yritetty parempaa tehdä mitä moninaisempien uskontojen kautta, jotka sellaisenaan ovat hyvää tarkoittaneet, mutta karsinoidessaan ihmiset eri uskontokuntiin, nämä uskonnot ovat luoneet omat jännitteensä ja lukemattomat sodat maailmassa ja näkemykseni onkin, että uusillakaan uskonnoilla maailman ongelmia ei ratkaista silloin kun niiden toiminta perustuu käännyttämiseen, henkiseen alistamiseen ja ihmisten karsinointiin. Uusi parempi maailma voidaan luoda vain yksilötasolla tapahtuvalla henkisellä kasvulla niin, että pystymme kohtaamaan ilman pelkoa ja vihaa maailman kaikkien uskontojen edustajat ja kansanheimot lähimmäisinä ja kunnioittamaan heidän näkemyksiään ja identiteettivapauttaan ja puolustamaan heidän oikeuksiaan. Vain hyvyyden, rakkauden, totuuden ja oikeuden kylvö on sitä kylvö­työtä, josta voimme ajan myötä niittää satoa tulevaan parempaan maailmanaikaan. Ilman totuutta ei ole oikeutta ja ilman oikeutta ei ole rauhaa. Ja vielä: "Pelkoa ei rakkaudessa ole vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon", kirjoitetaan Pyhissä Kirjoituksissa ja tällaiseksi hyvyyden, totuuden, oikeuden ja rakkauden viestiksi yli maiden ja merien, yli kansakuntain myös nämä Aretalogian sivut olen tarkoittanut.